Tammikuu on Tapparan
On surullista, että maailman tilanne on ajanut jääkiekkosarjat jälleen yleisöttömään kurjuuteen. Vaikka elämmekin sydäntalven pimeintä aikaa niin Tappara-fanilla on perinteistä tammikuun hymyä havaittavissa. Olen kritisoinut Tapparaa koko syksyn, joten syvän hiljaisuuden jälkeen on taas parasta palata sorvin ääreen hieman positiivisemmin kääntein. Tappara lienee taas kerran tammikuun paras joukkue kaikilla mittareilla, johon on ainakin tähän hetkeen syytä olla tyytyväinen. En voinut vastustaa seurailla keskustelua tappara.co:n puolella: perinteiseen tamperelaiseen hyveeseen kuuluu tonkia lokaa strategiasta, pelitavasta, valmennuksesta, tulevaisuudesta sekä menneisyydestä, kun nykyhetkestä ei löydy mitään riittävän negatiivista näkökulmaa asioihin.
Pelaajat ovat vireessä, mutta entäpä pelitapa?
Ei ole mikään suuri salaisuus, etten minä kykene kovin syvälliseen pelaajien arviointiin. Jos kuitenkin käytän omalla mittapuullani arviointikriteereitä, jotka liittyvät lähinnä tulokseen niin viimeisen n. kuukauden aikana Tapparan pelaajista on saanut etsiä epäonnistujia oikein kamman kanssa. Joku irvileuka voisi varmaan mainita, ettei Bertrandia voi ainakaan onnistujien laariin laittaa, mutta toisaalta, onko se sitten Bertrandin epäonnistuminen, jotta kaikilla muilla sujuu? Hänkin nimittäin esiintyi tiistain pelissä vähintään edukseen. Kaikki muumit ovat laaksossa ja Tapparassa näyttää kaikkien kapteeni- ja päävalmentajaongelmien jälkeen olevan rauhallisempi vaihe. Pakko on silti nostaa esille, että todella moni pakki pelaa uransa parasta kautta meillä ja samaan aikaan hyökkääjissä esim. Kristian Kuusela on aivan ilmiömäisessä kunnossa ikäänsä nähden. Ykkösketjun takana meillä löytyy kaksi muutakin ykkösketjua ja päälle vielä Liigan paras nelosketju. Pelaajien kunto tuntuu osuvan myös hyvään haarukkaan, kun kolmellakin ketjulla pelillinen dominaatio onnistuu.
Pelitapa sen sijaan kaikista käynnistymisvaikeuksistaan huolimatta on ottanut merkittäviä askeleita eteenpäin kauden aikana. Joskus lienee jossakin epäinhimillisen välimaastossa myöntää olleensa väärässä, mutta en vieläkään ole päässyt kärryille siitä, miten tämä muuttumaton pelitapa on nyt yhtäkkiä alkanut toimimaan. Tappara pelaa kiekollisesti nopeaa jääkiekkoa - siinä, missä vielä pari kuukautta sitten tuntui jokainen syöttö osuvan seisovalle pelaajalle tai kolme metriä taakse tai viereen, niin nyt syötöt osuvat hyvällä prosentilla kohteeseen. Maalivahtipeli on vahvaa ja oman alueen pelaaminen on pääsääntöisesti erittäin hyvällä tasolla. Harmittavasti tähän Tapparan voittoputkeen ei ole sopinut lainkaan riittävästi aitoja mittareiksi kelpaavia vastustajia: Tapparan pelitavalliset ongelmat tulevat kyllä näkyviin, viimeksi ne tulivat näkyviin IFK:ta vastaan. Vaikka peli sinänsä oli mitä parhainta jääkiekkoviihdettä niin Tapparan pitkien välimatkojen viisikossa pienetkin virheet kostautuvat herkästi. Liigassa vaikuttaa olevan tällä hetkellä kolme joukkuetta, jotka haastavat Tapparan oikeasti: IFK, Ilves ja Lukko.
Vaikka Tappara pöllyttikin Ilveksen viimeksi 0-7 niin johtopäätöksien pitävyys ottaa aikansa. Seuraava peli Ilvestä vastaan kertonee jo omalta osaltaan paremmin, missä Tappara tässä suhteessa menee. Se tapa, jolla Tappara on lähestynyt jääkiekkoa on osoittautunut hyvin hauraaksi juuri Ilvestä ja IFK:ta vastaan. Tappara ei kovasta yrityksestä huolimatta tunnu pärjäävän parhaalla mahdollisella tavalla avoimessa pelissä, jossa juostaan päästä päähän. Sopivaa haastetta riittää siis pitkälle kevääseen, koska näin tasaista kärkikamppailua en ole hetkeen nähnyt.
Valmennuksen tulevaisuus
Tapparan valmennuksellinen tulevaisuus tuntuu herättävän monenlaista keskustelua Tapparan piirissä. Ainakin itse näillä näytöillä uskallan sanoa, että tilanne voi kaikista uhkakuvista huolimatta aika hyvin. Tapola on osoittanut edelleen, että hän pystyy virittämään Tapparan pelin oikeanlaiseen asentoon vastaamaan myös uudenlaisiin haasteisiin. Jos peliä katsoo kokonaisuutena niin kaikista pienistä ongelmista huolimatta pääsääntöisesti Tapparan kiekollinen pelinopeus on ainoastaan kiihtynyt kauden edetessä. Kun kiekollinen peli toimii niin parannukset liittyvät lähinnä viimeiseen optimointiin, missä kunnossa joukkue on kevään lähestyessä. Empiirisen näytön perusteella myös fysiikan treenaaminen on tällä kaudella mennyt hyvässä aikataulussa ja joukkue vaikuttaa todellakin olevan kunnossa. Siihen lienee jonkin verran yhtymäkohtia myös uudella fysiikkavalmennuksella.
Valmennuksen onnistumiseksi on kuitenkin aivan eittämättä listattava se tosiasia, että Tappara on pystynyt pelaamaan tuloksekkaan kauden myös CHL:ssä. Kauden tärkeimmistä peleistä tulikin ainoastaan yksi peli, joka pelataan ensi viikolla. Mikäli Tappara onnistuu siirtämään itsensä aina CHL-finaaliin saakka niin kauden kokonaiskuormitusta on pakko pitää äärimmäisen onnistuneena, vaikkei syksyn tappioputkista niin välitäkään.
Tampereella pelataan ainakin varmuudella kaudella 2021-2022 playoffeja, joka on sinänsä jo upea asia. Playoffeja silmällä pitäen valmennuksella on silti edelleen työtä edessään, koska toinen tamperelainen tulee tarjoamaan todennäköisesti melkoisen keväisen haasteen. Runkosarjan tappioista IFK:lle, Ilvekselle ja Lukolle pitäisi löytää uusia lääkkeitä. Näyttöjen perusteella Tapparan valmennus pystyy uhkiin vastaamaan, mutta jokaista näitä vastaan tuntuu tukevasti ote säilyvän kaverilla.
