Eine schöne Reise: Tappara in Deutschland, in der Schweiz und wieder in Tampere!

Kirjoitin otsikon saksaksi, jotta tämä teksti saisi hieman klikkauksia. Täydellisen hämäyksen nimissä itse tekstin kirjoitankin sitten kohderyhmän kielellä. Väitän, että Tappara-faneilla oli astetta mukavampi viikonloppu takana, oi näitä aikoja, jolloin harvoin on mukavaa olla oikean joukkueen fani.

Vaikuttavuutta Berliinistä Luganoon

Olihan siinä omanlaisena fiilis perjantaina. Tapparan harjoitusottelut lupasivat hyvää ja sitä samaa saatiin. Makiata tuli niin paljon, että meinasi sokerihumala iskeä lauantaina. On hyvin vaikea tänä syksynä olla innostumatta jääkiekosta, koska tajuntaan alkaa pikku hiljaa kolahtaa se tosiasia, että jonkinlaisia yleisöjä sallitaan halliin ja keskieurooppalainen laadukas fanikulttuuri piti fiiliksen korkealla kumpaakin peliä katsoessa. Meinasi kotistudiossakin olla suoraan sanoen riehakasta. Nyt voi jo tehdä varovaisia yleistyksiä puheista & pelitavasta. Ehkäpä jonkun ajatuksen voisi yksilöistäkin nostaa ilmaan.

Aloitetaan pelin syksyn kivijalasta. Napit ja nallekarkit alkavat osua kohdilleen pakistossa ja tämä näkyy myös pelissä - enemmän kuin puheissa ja sehän se tärkeintä on. Ihailin jo harjoituspelien jälkeen sitä, kuinka ilkeästi Tappara puolustaa. Viime kaudella tutuksi tullut silmillä puolustaminen on ainakin toistaiseksi loistanut niin Berliinissä kuin Luganossa poissaolollaan. Tätä kadonnutta lasta en kaipaa. En tiedä, onko kyseessä liikeominaisuuksien yhdistelmä vai yleinen fyysinen presenssi, mutta vastustajien on ollut huomattavasti aiempaa hankalampi saada pelinsä rauhoitettua Tapparan puolustusalueelle. Kun vastustajat eivät saa peliä kunnolla rauhoitettua niin Tappara on myös löytänyt samalla keinoja avata todella tiikerinsilmäisiä hyökkäyksiä.

Toinen asia, mikä näyttää menevän todella nopeasti Tapparan puolustajilla eteenpäin on pelin avaaminen. Tässä kuvaan astuvat sentterit, jotka ovat sekä laadussa että määrässä melkoisen hyvällä tasolla. Hyvä viisikkotason toiminta omalla alueella, hyvät paineet sekä loistavat avaukset pitävät huolta siitä, että pelissä tapahtuu fanin näkökulmasta miellyttäviä asioita toisteisesti.

Puolustuksen kautta onkin syytä tarkastella kaikkia kentän osa-alueita yhteen liimaavaa sentteripeliä. Minulla on suoraan sanoen häkellyttävän hyvä fiilis tapparalaisesta sentteriaineksesta tulevalle kaudelle. Suurin ero aiempaan on jalkavuus ja liikevoima, joita Tapparan senttereiltä ei enää puutu pätkääkään. Toinen ihailtava asia on se, että sentterit ovat jokaisessa pelissä toistaiseksi pystyneet pelaamaan sellaista jääkiekkoa, jossa he eivät jatkuvasti jää kummassakaan päässä pelin ulkopuolelle.

Kun nämä kaksi aiemmin hieman hapuilevaa elementtiä Tapparan pelissä lyövät yhteen niin tulos on jotain sellaista, jota kelpaa katsoa. En muista, koska viimeksi olisin oikeasti nauttinut näin lyhyellä aikaa näin vauhdikkaasta ja monipuolisesta Tapparan hyökkäyspelaamisesta. Maaleja tulee, mutta tulkoon.

Lupasin kirjailla tähän blogiin, että luotettava lähteeni on ilmoittanut minulle, että marraskuussa muistelemme tätä blogia surulla, kun näemme kuinka kulmahyrrä pyörii ja ketään ei kiekko kiinnosta. Palataan hänen kanssaan asiaan tuonnempana.

Ylivoimainen ylivoimalla, alivoimalla jumalallinen

Kauden ollessa nuori on hienoa nähdä, että joskus myös nämä pelin pienet osa-alueet toimivat. Tapparalla toimivaa ylivoimaa elokuussa - sitä ei ihan joka kausi näekään. Ylivoiman tarkoitus on kaiketi nimensä veroinen eli käyttää tilaisuus maksimaalisesti hyödykseen ja niinpä tämä taitaa olla, että Tappara käytti viikonloppuna ylivoimapaikkansa kumpaakin vastustaan huomattavasti tehokkaammin.

Vanhoilla silmälläni olin erottavinani useampiakin erilaisia variaatioita, joilla ylivoimaa voi pelata, mutta hienointa tietysti on, että tulosta tulee. Miehitys riittää tällä kaudella erinomaisesti useampaankin kombinaatioon. Vasemmalla on kiva nähdä Morleyn muodossa ihan oikea ampumisuhka ja tämä nuori Salonenhan pamautti oikein upean ylivoimamaalin. Austinin viivapelikään ei ole ajankohtaan nähden hullumpaa.

Alivoimalla Tappara oikeastaan jatkaa jo viime kaudelta tutuilla linjoilla eli selkeällä roolituksella ja sopivilla pelaajilla. Jos tuota viime kauden jo sinänsä hyvää alivoimaa vielä voi pikkuisen parannella niin voisin melkein laittaa allekirjoitukseni lappuun, jossa kerrotaan Tapparan hyvän perusalivoiman lisäksi tekevän alkavalla kaudella myös alivoimamaaleja. Sen verran vaarallisesti Tappara riistää jopa alivoimalla todella syvällä tuota kiekkoa. Mietin jokunen kausi sitten, miten Kärpät saa tuon toimimaan, mutta nyt alan ymmärtää, ettei se Tapparan kuolematon passiivinen alivoima ollut kuitenkaan se paras.

Jos vielä tähän hieman jatkan viikonlopun antia yksilötasolle niin onhan tässä annettava niitä leijonia, kun koko viime kausi tuli tykitettyä lampaita kaikille, omille ja vieraille.

Tyler Morley on ollut vakuuttava kaikissa peleissä, joissa on pelannut. Kunnossa pysyessään on niin selvä ykkössentteri kuin olla ja voi ja jotain sellaista, joka Tapparalta on puuttunut. Todellista ja aitoa, puhdasta ja kaunista halua voittaa sekä äärimmäisen älykäs pelaaja kumpaankin suuntaan.

Patrik Virta on näyttänyt entistä paremmalta, kun hänen ei tarvitse (vielä) kantaa tuota ykkössentterin roolia. Pääsee nyt pelaamaan huomattavasti paremmin vahvuuksillaan ja se tuottaa myös tulosta. Jos jonkun maalineduskahakan viikonloppuna näin niin aina sieltä Patrikin pää nousi lopulta esiin. Tuolta saattaa tapahtua jotain.

Kyle Platzer - mikä mies se tämä on? Jalka liikkuu ja stunttaa aivan joka paikassa, mihin vaan ehtii. Osaa tehdä maaleja, mutta ennen kaikkea hän tuntuu olevan joka paikassa koko ajan. En muista näin liikkuvaa "kolmossentteriä" Tapparassa ihan toviin nähneeni. Eiköhän tämäkin ukko jotain pisteitä tule tekemään ja näyttää orastavaa kemiaa löytyvän myös Peltolan kanssa.

Samuel Salonen - tykki on valmis ja maaleja tulee. Hymy on leveä ja näyttää oikeinkin hyvin pysyvän tahdissa mukana. Erikoisosaamista löytyy, jota voi ylivoimalla hyödyntää. Tämä on ehdottomasti ollut itselleni suurin yllätys kaikista. Ja ei siis negatiivisella tavalla!

Brady Austin on omaan silmään parantanut joka pelissä menoaan. Vaikuttaa todella jämäkältä pakilta ja juuri sellaiselta pelaajatyypiltä, jota Tappara kaipaa. Näyttää pysyvän hyvin leikissä mukana ja löytyy ylivoimalla myös näppärät ominaisuudet, joita osaa hyödyntää.

Santtu Kinnunen jatkaa selvästi siitä, mihin hän viime kaudella jäi. Ja tuo jatkopiste ei ole lainkaan huono eli eiköhän tässäkin tapauksessa ole enemmän runsauden pulaa.

Jussi Tapolalla on pitkästä aikaa mukavanlainen ote tuolla vaihtopenkillä ja näyttää oikeasti tekevän ihan kovaa duunia siellä joukkueensa eteen. Mukava nähdä myös valmentajan elävän tuolla tavalla joukkueensa matkassa mukana, koska se ei ainakaan heikkous voi olla.

Kokonaisuutena tämä meidän kriisiseura voi ainakin ihan kohtuullisesti ja kriisi on kanavoitunut varsin mukavalla tavalla, jos se tällä tavalla tulee näkyviin. Olipas hieno viikonloppu Tappara-fanina. Wir sind bereit!

Harjoittelut on harjoiteltu, mitä jäi käteen Tappara?

 Perjantai-illan parhaat & muut säälittävät jutut

Aina, kun yrittää jotain analysoida, kannattaa mielestäni olla rehellinen. Työvuoroni esti Tapparan viimeisen harjoituspelin täysipainoisen seuraamisen tänään 20.8., joten joudun tyytymään tämän pelin osalta pintapuoliseen analyysiin sen peliajan osalta, jonka näin. En pyydä anteeksi mahdollisia asiavirheitä ja niistä saa minua esimerkiksi kommenteissa ojentaa.

Sivusilmällä seuraten ensimmäisen erä vaikutti suhteellisen tasaiselta väännöltä kahden vuodenaikaan nähden hyvätasoisen joukkueen välillä. Vaikutelmani voi olla väärä, koska olen pitkäti selostuksen varassa (mainittakoon vielä erikseen, että harjoituspeliksi IFK oli löytänyt aivan loistavan parivaljakon analysoimaan ja selostamaan peliä, tämä miellytti kovasti!), mutta molemmille sen perusteella siunaantui jokunen maalipaikka, vaikkei kummallakaan selvää hallintaa ollutkaan.

Toisessa erässä sain raivattua itseni telkkarin eteen ja siirryin aidosti seuraamaan peliä. Arvostin kovasti sitä aktiivista otetta peliin, joka Tapparalla erässä oli. Virheet ovat osa peliä, mutta toisessa erässä Tapparalla oli lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta koko ajan pelin hallinta itsellään ja erityisen ilolla tervehdin viimein Tapparan onnistunutta karvauspeliä. Olen jauhanut varmaan kyllästymiseen asti, kuinka mielellään näkisin joskus, kuinka Tappara tuon saa toimimaan ja tänään se sai IFK:n kyllä paikoitellen aivan pyörryksiin. Olin hyvin iloinen siitä tavasta, jolla Tappara puolustaa. Puolustuksessakin hieman samanlainen voimakas paine vei myös parhaan terän IFK:n hyökkäämisestä ja oikeastaan pitkiä rummutuksia ei Tapparan päässä nähty. Jos jotain ongelmaa haluaa välttämättä etsiä niin pienen huolen esitän loistavasti liikkuvasta puolustuksesta huolimatta ajoittaiseen kummalliseen viisikon repeämiseen pystysuunnassa. Tapparan pelitapa on lyhyellä otannalla pelaajille ainakin riittävän vaativa, koska sen lyhyen hetken kun kiekon kanssa jäädään omiin aika nopeasti avauspaikat on ummessa.

Kolmas erä noudatti pitkälti jo totuttua tapparalaista kaavaa, kun luukut laitetaan ns. kiinni ja otetaan hieman sieltä karvausvaihteesta pois ja puolustetaan pikkuisen enemmän. Mainittakoon toki, että tämä tapahtui vasta jälkimmäisellä kympillä, mutta sitä ennen käytiin tekemässä pari maalia, joista oikein meinasi silmät kostua, kun sen verran harvinaista herkkua tuollaiset maalit olivat esimerkiksi viime kaudella. Nähdäkseni se oli pakeista Tuulola, joka heitti aivan tolkuttaman hienon ja täydellisen syötön vauhtiin toiselle puolelle nousevalle Petteri Puhakalle. Sehän oli kuin koulumaali. Nostin myös virtuaalisen hatun tuolle erittäin yksinkertaiselle maalille, jonka viimeisteli Santtu Kinnunen. Se on kevyen näköistä, mutta maalilla oli loistavat tukitoimet ja vanha tuttu Garteig perinteisellä tavalla sopivassa maskissa. Näki kiekon kyllä - kun se oli maalissa.

Ei parane ainoastaan kehuskella omia vaan myös huomioida vastustaja. IFK oli oikeastaan todella vakuuttava ja peli oli pitkälle tasaista vääntöä. Jos oikein nuolaistaan ennen kuin tipahtaa niin tässä saattaa olla koko kaudelle ja jopa keväälle melkoinen parivaljakko. IFK:n pelin peruspilarit ovat hyvin kohdallaan ja puolustus ei vuoda juurikaan. Jokainen maali piti IFK:ta vastaan ansaita ja mitään ei tullut ilmaiseksi. Tähän on äärimmäisen mukavaa lopetella harjoituskausi Tapparan osalta.

Nostetaan tästä pelistä myös muutama yksilöt esille ja tutuksi käyneellä tavalla en aio edelleenkään suostua tällä otannalla ketään laittelemaan bussin alle. Sanottakoon kuitenkin, että muutama ilman mainintaa jäävä pelaaja jättää edelleen toiveita paremmastakin.

Puolustajissa on laatua takana, joten olisi vääryys jättää kukaan puolustuksesta ilman mainintaa. Jotain yksittäisiä virheitä käy, mutta isossa kuvassa tämä valtava steppi nopeudessa ja ilkeydessä on kyllä sellaista, että kyllähän tätä kelpaa katsella. Sentteriosasto näyttää Tapparalla harvinaisen hyvältä, kun jopa Rönni näyttää ihan ikäistään isommalta pelaajalta ja Platzer sen kuin parantaa minkä kerkeää. Melkein kyyneleet tulee silmiin, kun "kolmossentteri" menee jalalla ohi vastustajan puolustajasta ja heittää maalin. Henriksson & Puhakka on pakko mainita erikseen, että viime kaudella on todellakin laitettu rahaa pankkiin ja näyttää kasvavan korkoa. Vanhatalo on myös jättänyt typeryydet pois ja paikoitellen aivan upeaa menoa Rauhalan kanssa.

Harjoituspelit kokonaisuudessaan

Olemme nähneet vähän kaikenlaista, mutta päällisin puolin ainakin itse kiittelen vuolaasti kaikkea sitä, mitä on tehty. On ilmeistä, että otanta harjoituspelien jälkeenkin on edelleen pieni ja pitkä kiekkotauko tarkoittaa monelle sitä, että näen pelistä juuri sitä, mitä haluan nähdä. Niin varmasti myös moni muukin ja se on normaalia. Kyllä se tuloskin silti jotain kertoo. Pelit olivat kaikki tiukkoja, mutta lopputulos kolme voittoa ja yksi tiukka maalin tappio. Ei huono, ei ollenkaan.

Mitä tulee pelitapaan niin olenkin jo muutaman hajatelman nostanut aiemmin esille: karvauspelaaminen on selvästi Tapparalla vaihtunut huomattavasti aktiivisempaan versioon. Tappara tulee oikeastaan jokaisella kentän osa-alueella viimein oikeasti päälle ja iholle. Jos tuo tappiopeli KooKoolle jätetään omaan arvoonsa niin niitä seisovia hetkiä on pelissä suhteellisen vähän. Olen nauttinut täysin kirvesrinnoin näistä esityksistä ja siitä, että sille aktiivisuudelle on oikeasti katetta eikä vain puhetta. On toki samalla huomattava, että joukkue on aika erilainen kuin ennen eli onko lopulta kaikki muutokset vain tuotu sisään muualta? Ehkä on, ehkä ei.

Puolustuspelaamista olen jaksanut kehua ja jaksan kehua sitä yhä uudestaan, koska se on oikeasti Tapparalla ollut myös aktiivista ja ilkeää. Tämän lisäksi puolustusaktiivisuus ei koske ainoastaan nimellisiä puolustajia vaan nimenomaan koko viisikko tekee yhdessä töitä puolustuksessa ja niinhän sitä pitääkin tehdä. Koko paineistavan pelin idea on pitkälti tehdä kaikki yhdessä. Silmämääräisesti Tappara antaa kyllä vetoja esimerkiksi viivalta edelleen, mutta seisovat vaiheet, jolloin viivalta saa ottaa pari askelta kohti Tapparan maalia loistavat ainakin toistaiseksi poissaolollaan.

Sentteripelin merkitys tulee näkyviin pitkälti yksilöissä, koska sentterit liimaavat pelin monella eri tavalla kasaan. Jokaisesta Tapparan sentteristä löytyy tällä hetkellä kaivattuja liikeominaisuuksia, joka mahdollistaa suhteellisen nopean pelaamisen. Jos tästä nyt vielä haluaa välttämättä nostaa jotain negatiivista niin avaukset, ajoitukset yms. ovat toisinaan edelleen hukassa. Kun avaukset epäonnistuvat niin Tapparan peli alkaa herkästi kaartua kohti viime kauden perusongelmia ja kiire tulee nopeasti. Uskon, että tästä vaivasta päästään kauden edetessä, kun vain saadaan enemmän yhteistä kosketuspintaa ja hieman tuttuutta siihen, missä kaveri menee. Jotain on vielä varmasti varastossakin koko jengillä, joten hienoa sekin. Heljanko jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi ja ei tämä Piiroinenkaan ihan turhalta kaverilta vaikuta.

Tässä olisi nyt suhteellisen kiva paikka suunnata kohti ensimmäisiä CHL-kohtaamisia ja sitä kautta lähteä iloiseen Liigakauteen. Tappara on terästä. Kohinaa on mukavasti taustalla, karavaani kulkee ja voittoja tulee. Kai täällä vielä jotain osataan, vaikka sitä harvoin jaksaa muistella. Jonkinlaisen ennakon toivottavasti saan aikaiseksi tänne tulevista CHL-peleistä ja vastuksista! Nähdään siellä!

Jälkilöylyt Tampere Cupista 14.8.2021

 Jotain tuttua tässä on...

Täytyy myöntää, että on hitusen tiukkaa henkisesti lähteä tätä jälkimmäistä blogitekstiä viikonlopusta kirjoittamaan. Taitavat omatkin energiat olla hiipuneet eilen kovaan paikalliseen. Tänään on hieman valitettavaa, että paikalle ei luistellut kovinkaan taisteluhaluinen Tappara. Yritän jotain näistä tämän peleistä raapustaa kasaan aloittaen päivän ensimmäisestä pelistä jatkaen sitten lopuksi Tapparaan. Vedetään sitten koko turnaus pakettiin.

Alkupalat Ilves-HPK

Jos HPK:ta on tullut hieman kauden alussa arvosteltua niin ainakin tässä turnauksessa se oli lopulta suurin nostaja. Ilves kevensi kokoonpanoaan ja pelin aikainen ajankohta kyllä toi aika hyvin näkyviin, mikä se muutaman tunnin merkitys tässäkin lajissa on. Taisi myös Ilveksellä käydä sama kuin Tapparalla, että paikallismatsi vei sekä henkisen että fyysisen energian. Jos eilen pääsin kehumaan Ilvestä hyvästä peli-ilmeestä niin tänään Ilves ei oikeastaan ansainnut koko pelissä yhtään mitään. Pelin ensimmäisessä erässä Ilves pystyi hieman painostamaan, mutta salama-alkunsa jälkeen Ilves ei oikeastaan saanut mitään järkevää aikaiseksi.

Ilveksellä on kyllä valtava halu tehdä kovaa jalkatyötä hyökkäysalueella oikeastaan kokoonpanolla kuin kokoonpanolla. Tätä on sinänsä hienoa seurata, koska karvaaminen hyökkäysalueella on ideana ihan hyvää. Olen jokusen vuoden ihmetellyt, miten Tappara ei juuri ikinä ole saanut sinänsä varsin helppoa "ykkönen kiinni, kakkonen ja kolmonen tukemaan" -tyyppistä hyökkäämistä toimimaan yhtään. Tässäkin lyhyessä turnauksessa sitä nähtiin oikeastaan kaikilta muilta onnistuneesti edes vähän, mutta Tapparan osalta varsin vähän. Ehkäpä tuohon yksityiskohtaan palataan vielä kauden edetessä. Ilves ei tällä tavalla HPK:ta vastaan saanut kyllä mitään järkevää aikaan tänään, mutta suurimmat ongelmat Ilvekselläkin oli kuten Tapparallakin avauspelaamisensa kanssa. Käytännössä kyllästyin jossakin toisen ja kolmannen erän aikana siihen, kun Ilves ei saanut millään hyökkäystä edes siniselle asti.

Jos tästä nyt haluaa jotain syvempää johtopäätöstä tehdä niin HPK otti ison loikan kohti parempaa. Toisaalta HPK:lla näyttää olevan pienimuotoinen ongelma siinä, ettei Lebedeff ainakaan allekirjoittanutta vakuuta maalilla yhtään ja kuitenkin vaikuttaa olevan "pelaamalla kuntoon" -tyypin ykkösmaalivahtia Kerholle. Puolestaan tämä kadonnut heinäkuu väärin kirjoitettuna eli Joly vaikuttaa kohtalaisen lupaavalta kaverilta Liigaan. Vielä lupaavampi hän on HPK:lle, koska hän taitaa melko lailla vastata 75 % joukkueen tekemistä maaleista. Jos ei meillä ole valmista niin eipä ole muuallakaan.

Sinänsä toki on harmittavaa, että tänään naapurin peli oli mielestäni jääkiekkona kiinnostavampaa seurattavaa kuin finaali, jossa rakas Tappara pelasi.

Tappara tarjoilee sitä heikompaa hiihtokenkää

Annetaan kuitenkin ensin ihan reilu tunnustus KooKoolle. Kun tässä nyt on tullut pari peliä tätä joukkuetta katsottua niin voisi sanoa näin lyhyesti, että KooKoo on se perinteisin kiekkokontrollijoukkue näistä kaikista. HPK yrittää, muttei onnistu, Tapparalla & Ilveksellä tuntuu olevan vielä turhan suuri into koohottaa pystysuunnassa. KooKoo pelasi vuodenaikaan nähden ihan hyvätasoisen pelin Tapparaa vastaan, vaikka Tappara Ilveksen tavoin jätti ehkä parhaimmat aseet tänään penkille. Se ei tietysti ole selitys mihinkään, mutta KooKoo oli ainoa näistä paikalle olleista, jonka pelistä pystyi erottamaan edes sellaisia peruslainalaisuuksia, jotka jääkiekkoon kuuluvat. Oli hienoa, että jollakin joukkueella riitti maltti & kyky antaa selkeitä yksinkertaisia syöttöjä ja muodostaa järkeviä syöttöketjuja. Näillä tänään Tapparaa sitten hieman riepoteltiin. Tuloksellisesti peli jäi tiukaksi, mutta pelillisesti KooKoo olisi ehkä voinut piestä Tapparaa pahemminkin.

Tappara aloitti ensimmäisen erän aivan täysin seurantastrategialla eli käytännössä peliä ei tunnuttu saavan auki ensinkään. Jos joskus mieleeni on hiipinyt, että tuo oli sellainen ohoh-maali, jota Rautakorpi aina manailee, niin se KooKoon ensimmäinen oli. Tämän jälkeen Tappara sentään hieman yritti, mutta ensimmäisestä erästä mieleen jäivät lähinnä Vanhatalon, Rönnin & Henrikssonin pelit hyökkäysalueella. Rauhala pelaa tasollaan, mutta muutoin oikeastaan kukaan ei jäänyt mieleen mitenkään. Toisessa erässä Tappara heräsi peliin mukaan ja tässä erässä sentään nähtiin kunnon puolustamista ja yritystä hyökätä samalla tavalla kuin KooKoo, mutta valitettavasti Tapparaa ei tälläkään kertaa huvittanut hoitaa niitä viimeisiä metrejä ammattijoukkueen tavoin. Viimeinen ratkaisu oli pääsääntöisesti todella luokaton tai sitten tyhjästäkin vaan vedettiin ohi tai seinille. Henkinen energia taisi valua aivan täysin Ilveksen voittoon.

Kolmannessa erässä peli ainoastaan ratkaistiin. Mitään muuta tuosta erästä ei jäänyt mieleen kuin muutama yksittäinen Vittasmäen loistosuoritus ja se, että toisessa erässä jokseenkin hyvin esiintyneet kolmos- ja nelosketju katosivat kuvasta aivan kokonaan. Kolmannessa erässä Tappara ei saanut minkäänlaista kiriä tai yhtään edes puolikasta kunnon yritystä kohti maalia aikaan, joten laihaksi jää kerrottava tältä osin. Positiivistakin pelistä voi hakea - sen tiukkuus. Mutta suurinta miinusta pelistä ainakin omissa silmissäni tuottaa se, että Tappara ei oikeastaan tunnu saavan edes jääkiekon perusasioita kohdalleen, jos muutama tärkeä pelaaja on poissa. Optimaalitilanne tämä ei ole, mutta ehkei vielä tarvitse ratkaisevasti olla huolissaan.

Turnausyhteenveto

Tapparan harjoituskausi kulkee nopeasti kohti loppuaan. Mitäs on tähän mennessä jäänyt käteen? Joku jossakin jo ennätti sanoa, että kaikki viime kauden oireet on pelissä, mutta tähän en vielä itse ainakaan lähtisi allekirjoitustani rustaamaan. Tapparan karvauspelaaminen on aivan toisenlaista kuin aikaisemmin ja aktiivisempaan karvaukseen on selvää ja aitoa pyrkimystä. Tässä on nyt nähty kolme peliä ja ainakin itselleni hyvinkin voimakkaasti pistää silmään, että Tapparalla on selvästi luisteluvoimaisempi pakisto kuin viime kaudella. Toinen on se, että Tappara on kahdessa kolmesta pelistä pystynyt kuitenkin puolustamaan tiukasti ja ilkeästi omalla alueella. KooKoo peli oli oikeastaan ensimmäinen harjoituskaudella, kun selvästi näkyi oireita siitä, ettei pelissä mikään toiminut. Tämän seurauksena nähtiinkin sitten tapparalaista seisoskelua nopeasti, kun se tärkein pelissä toimiva elementti eli liike lopahti kokonaan.

Huomauttaisin myös, että keskialueella Tappara on aivan selvästi muuttanut tapaansa pelata jo muutaman pelin perusteella. Tappara ajaa keskialueella voimakkaasti lapa edellä kiekolliseen kiinni ja kiekkoja myös riistetään huomattava määrä jo ennen kuin vastustaja pääsee käynnistämään hyökkäyksen. Taaksepäin nojaava ja pakittava trappi on oikeastaan kadonnut kuvasta kokonaan. Tämä pelitapa on riskialtis, mutta uskoakseni näille liikeominaisuuksilla ja yhteispelin kehittyessä tuosta on vielä merkittävää iloa kauden edetessä. Omalla alueella muutamassa harjoituspelissä nähty tiivis ja ilkeä puolustaminen on ehdottomasti pidettävä, koska keskimäärin tuolla tavoin voittaa enemmän kuin sillä passiivisella seisoskelulla keskellä oman maalin edessä.

Olen edelleen iloinen, että Tappara jatkaa alivoiman kanssa siitä, mihin se jäi viime kaudella. Hieman on miehet vaihtunut, mutta Tappara pelasi turnauksen parasta alivoimaa aivan heittämällä. Aktiivista, ilkeää, jatkuvasti liikkuvaa, monipuolista ja nohevaa. Tapparan alivoiman hienous on myös siinä, että sitä pelataan suhteellisen samalla tavalla isolla kasalla ukkoja. Ei ole vielä kovinkaan kiinteitä pareja, mutta tästä huolimatta hommat toimivat suoraan sanoen erinomaisesti. Myös ylivoimalla Tappara oli esimerkiksi viime kauden tylsyyteen verrattuna jo nyt paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa.

Ehkä suurin huoleni edelleen liittyy siihen, kuinka Tappara tulee saamaan tuon hyökkäyspelaamisen helmasynnin poistettua pelistä. Tapparan karvaaminen on edelleen ollut kahdessa kolmesta pelistä harjoituskaudella samanlaista päätöntä juoksemista ilman kunnollisia tukitoimia vastustajan hyökkäyspäässä. Maalille mennään hitaasti ja peliä tuplataan kulmaan, muttei triplata. Toisinaan tuntuu, että vastustajat löytävät pienin kierroksin reitit Tapparan maalille, mutta Tappara ei edes vahingossa löydä vastaavaa reittiä vastustajan maalille.

Otetaan vielä muutama yksilötason nosto tähän loppuun, jottei kukaan syytä minua siitä, etten koskaan katso ihmisiä:
Merelä - esiintyi mielestäni edukseen tässä turnauksessa, oli halukas, aktiivinen ja uskalsi pelata vahvuuksillaan, myös pientä esimakua saatiin, mihin pystyy
Peltola - alkaa palautua ja nyt näkyy taas sitä tutumpaa tiikerinsilmää
Pakisto kokonaisuutena - on yllättänyt minut positiivisesti erityisesti liikkuvuudellaan
Platzer- jos löydetään kunnon roolitus niin tässä on melkoinen salainen ase Tapparaan, mutta tarvitsee selvästi juuri oikeat pelikaverit. Jos on väärän kaverin vieressä niin pelistä ei tule yhtään mitään
Morley - johtaja on tullut takaisin. Hänen ympärilleen voidaan rakentaa monenlaista kivaa ja rooli tulee olemaan iso. Toivottavasti ei kuitenkaan liian iso.
Vanhatalo - äärimmäisen hyvää pelaamista molemmissa turnauksen peleissä

Ketään en lähde kyllä suolaamaan yhden turnauksen perusteella, joten jätetään lokalistan kaivaminen vaikka lokakuuhun. Tästä on hyvä jatkaa. Jääkiekko on taas täällä! Kyllähän tässä onkin jo ollut ikävä.

Päivän pöhinät Tampere Cupista 13.8.2021

 Oi perjantai kolmastoista

Perjantai on monesta syystä ihan äärimmäisen mahtava päivä, mutta sellainen poikkeuksellisen hyvä syy on, kun avautuu näkymä tamperelaiseen jääkiekkokulttuuriin. Voi kuinka sitä onkaan ollut ikävä, vaikka tietysti puitteet edelleen ovat mitä ovat niin kyllä lapsellinen into sotkee kaikenlaisen järkevän analyysin, jota tehdä voi. Sääkin oli suunnilleen sitä, mitä odottaa pitää, joten tästähän on kiva aloitella viikonloppu. Pienehkö pettymys liittyy siihen, ettei junnuhallissa ole alkoholitarjoilua ja automaattikaffe ei oikein meinannut maistua.

Tiiraillaan, mitäs muut tekee

Töistä lähdin viivana klo 16:15 kohti Tesoman hallia. Sattuneesta syystä ja neljän ruuhkasta johtuen HPK-KooKoo pelin ensimmäinen erä meni ohi, mutta toisessa pääsi jo hyvin seuraamaan. En tiedä, pilaavatko värilasit usein tai kokonaan kokemuksen, mutta suhteessa illan päänäytökseen peli tuntui aika haalealta näiden kahden välillä. Toki olisi kai aika inhimillistä odottaa, että peli on kovin näyttävää juuri kellään, kun eletään kuitenkin syksyä, mutta päällisin puolin näin HPK:n ja KooKoon pelissä enemmän päätöntä kohkaamista kuin kontrolloitua mitään.

Aika kauheaa sanoa, mutta pelistä ei jäänyt itselleni oikeastaan mitään muuta mieleen kuin se, että HPK oli jokseenkin saanut rivinsä ja pelinsä viikossa kasattua ja pelasi ihan hyvänlaista jääkiekkoa, tosin niillä puutteilla, jotka ennakkoon puutteiksi tiedettiin. Maalintekijöitä ei ole ihan jonoksi asti ja en tiedä, onko tilanne aivan täydellinen, jos ja kun HPK:n erottuvin kenttäpelaaja on Tommi Tikka. KooKoo sen sijaan näytti paikoitellen jopa hyvältä, vaikka peli olikin pitkälti päästä päähän menevää kiekottelua. KooKoon suurimmat virheet olivat lähinnä siinä, että melkoisia Rautakorven ristimiä "ohoh-maaleja" meni verkkoon.

Puolustuspeli ei kummallakaan ainakaan omaan silmääni vakuuttanut yhtään. Hauska kuriositeetti KooKoosta onkin, että sehän oli melkein kuin olisi seurannut Ilvestä parin kauden takaa. Enemmän tuo KooKoo muistutti sitä minun päässäni olevaa Ilvestä kuin itse Ilves. Pitkä liuta tuttuja pelaajia Ilveksestä, vaikka Meskanen näytti lähinnä viihtyvän pelin ulkopuolella enemmän kuin sen sisäpuolella. Rautiainen räksytti vanhaan malliin, muttei varsinaisesti uhkaksi asti mennyt. Ehdottomasti turnauksen tähän asti hienoimmat torjunnat esitteli tämä nuori maalivahti KooKoosta.

Jos tästä pelistä nyt jotain perspektiiviä yrittää hakea siihen, missä esim. Tappara menee - kaiketi tässä ihan hyvin mennään. Kenenkään peli ei vielä ihan hirveitä hurraahuutoja aiheuta. Enpä tosin tällä perusteella uskaltaisi kumpaakaan, KooKoota tai HPK:ta vielä lähteä sääleihin edes veikkailemaan. Ei peli mitään katastrofia ole, olen nähnyt huonompaakin.

Illan päänäytöksen havainnot

Ai jai ja voi että! Olipahan hienoa nähdä pitkästä aikaa kunnon paikallispeli ja vielä elokuussa. Varmaankin se on tämä suhteellisen lämmin ilma ja utopistiset odotukset, jotka saavat maailman näyttämään niin kauniilta. Kuvittelen näkeväni kaikkea, mutta lopulta en oikeastaan taida nähdä juuri mitään. On kuitenkin rehellisyyden nimissä pakko kehua vastustajaa silloin, kun on sen paikka. Mielestäni Ilves oli tässä pelissä juuri niin hyvä kuin ennakoissa saattoi odottaa. Oli myös hienoa, että kerrankin kuvittelen myös Tapparan ottaneen vastustajan niin leikisti tosissaan kuin pelin voi ottaa.

Peli itsessään jakautui hallinnan puolesta mielestäni aika lailla kahtia. Pelin ensimmäisen erä oli toki tasainen, mutta itse arvioisin Ilveksen olleen hitusen niskan päällä. Ainakin Ilves puolusti omaa maaliaan sellaisella vimmalla, että Tapparan oli todella vaikea päästä murtautumaan oikeastaan minkäänlaiseen kunnon paikkaan. Jotain yksittäisiä jo viime kauden legendaariseksi muodostuneita pyörityksiä saatiin aikaan, mutta mitään järisyttävää ei oikeastaan. Toisessa erässä ja erityisesti ensimmäiset 15 minuuttia siitä Ilves tuntui löytäneen jonkinlaisen Tapparan kaatamisen vaihteen. Olisi kiva sanoa, ettei Ilveksestä jäänyt ketään mieleen, mutta Ilves vaikutti hyvinkin tasapainoiselta ja mm. Kontiola oli aika vaarallisen oloinen kaveri siellä puolella. Tapparan oikeasti ainoa vaarallinen hetki osui erään, kun Ilves teki avausmaalin. Tuota ennen Kuusela taisi parikin kertaa virittää ihan napakasti tolppaan. Tapparan kohdalla toinen erä meni vähän sillä tavalla ohisektoriin, että se vain pelattiin loppuun asti pois.

Kolmannessa erässä Tappara rupesi löytämään hieman uudenlaista virikettä peliinsä. Kokematon väittäisi, että Ilvekselle taisi käydä vähän legendaariset tuossa parin maalin johdossa. Kun Ilves vielä kolmannessa erässä sai Tapparan YV:n tapettua niin täytyy myöntää, että olin jo aika lailla myynyt Tapparan osakkeet pois. Tappara kuitenkin malttoi pelata sen verran, että Ilveksen pienestä haparoinnista varakapteeni Peltola sai Vittasmäen avustuksella puolittaisen läpiajon tai ainakin 2vs1 hyökkäyksen ja viimeisteli tyylikkäästi. Tappara saikin tästä oikein mukavasti energiaa ja yhtäkkiä Ilves rupesi tekemään sitä, mitä Tappara on tehnyt viimeiset pari vuotta eli yritetään tappaa peli pois pelaamalla minuutit. Niinhän siinä lopulta kävi, että loistava Morley liukui paikalle ja laittoi kyllä semmosen karkkimaalin, että huh hei ja katsomo hurraa!

Peli oli mielestäni vuodenaikaan nähden tasokas, mutta lopputulos olisi voinut olla toinenkin. Kun on tiukka peli niin sitten aika pienet asiat sen lopulta ratkaisee. Ilves sai omat paikkansa mm. kolmannen erän lopussa, kun vielä ennen loppua Kontiola ehti läpiajoon, mutta Heljanko kesti. Yksilöistä voisi sen verran nostella esille, että Ilveksen maalivahti Langhamer vaikutti omaan silmään suhteellisen varmalta ja hyvältä veskarilta. Heikkoudeksi näytti muodostuvan kummallinen tapa hukata kiekko patjoihinsa ja mailapelaaminen ei kyllä hirveästi vakuuttanut. Toisaalta rauhallisuus oli kyllä melkoista ammattimiehen rautaa. Kenttäpelaajista Ilveksellä mieleen jäi juurikin Kontiola & Suomi, mutta kokonaisuutena Ilves oli  kokonaisvaltainen. Ei siellä ihan mitään perässä vedettäviä ollut mukana.

Tapparan puolelta pidin kovasti meidän tästä kapteeni Rauhalan johtamasta "mörssäriketjusta." Kyllä meinaan melkoista hurlumheitä pidettiin Ilveksen päädyssä kolmannessa erässä. Vanhatalo on löytänyt jotain uutta potkua luisteluunsa, mutta Moilanen & Rauhala kavereina niin oli kyllä semmosta vanhanliiton fyysistä menoa, jossa laidat rytisi ja äijät oli kumossa. Ai että minähän tästä ihan meinaan syttyä. Morley on kyllä nappiosuma kaikella sillä, mitä osaa tuolla kentällä tehdä. Aivan kerta kaikkiaan sydän meinaa pakahtua, kun pitkästä aikaa meillä on ykkössentterin tasoinen kaveri, joka kyllä kestää vertailun kaikkiin kilpailijoihin. Tekee kavereista vieressään myös parempia ja "kokoaan isompi" pelaaja, joka uskaltaa mennä röyhkeästi pieniin väleihin. Silmäkarkkia taas maalin muodossa. Peltola nyt lienee selvä tässä kohtaa. Pitäskö katsoa jotain pettymystä? En oikeastaan ole mihinkään erityisen pettynyt, mutta Austinilla on vielä hieman hakemista, vaikka paransikin roimasti pelin loppua kohti. Puolustus kokonaisuutena ansaitsee suitsutusta, liikkuvaa ja ilkeää pelaamista omissa, mutta kyllähän lähdetään kuin tykin suusta kun on paikka. Laitetaan vielä lisämaininnat, että hienot veivit rankkareilla Platzerilta ja todella jämäkät rankkaritorjunnat Heljangolta.

Jotain voisi veistellä pelitavasta, mutta tässä vaiheessa kautta se olisi aika turhaa. Ehkäpä pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, miten eri tavalla Tappara nyt pelaa keskialueella. En tiedä, onko tämä johdannainen sentteripelin laadullisesta parantumisesta, mutta todella rohkeaa karvauspeliä uskalletaan siellä pelata. En muista viime vuosina nähneeni, että Tapparan pelaajat tulevat keskialueella ns. lapa pitkällä karvaamaan kiekkoa pois vastustajalta. Muistan enemmänkin niitä tuhansia epämääräisiä tökkäyksiä, kun kiekkoa tökitään sinne ja tänne. Okei, on tuo riskialtista, koska muutamaan kertaan Ilves sai tuollaisen voimakkaan kiekolle riistoon menemisen jälkeen kiekon ja äijähän meni ohitse tilanteesta niin että heilahti. Mutta vastapuolella on se, että erityisesti kolmannessa erässä Tappara riisti Ilveksen hyökkäykset jo keskialueella tuolla tavalla jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.

No miltä maistuu? Takaa ohi. Ai että...joko helpottaa? Huomenna jatketaan! Kokonaisuutena Tapparan meno näyttää lupauksia herättävältä. Erityisesti puolustuspelaamisen kokonaisvaltaisuus tässä vaiheessa kautta on kyllä miellyttävää. Jos kehuin Ilvestä niin eipä tuo Tapparakaan liukuhihnalta antanut Heljankoa haastaa. Ja siis eikö joku syty tälle menolle? Mennään eikä meinata. Odottelun aika on ohi, ja se on hienoa!

Pelianalyysi: HPK-Tappara 6.8.2021

 Tunnelmoidaan hetki

On synkkä ja myrskyinen...ei kun siis kesäinen elokuun iloinen ilta. Normaalisti tällainen kädenlämpöinen harjoituspeli ei tunnu yhtikäs missään, mutta Tappara-fanilla on kahdenlaista kontrastia. Viime kausi on meille harvinaisempaa pakkopullaa ja tärkein oppi on se, mitä nähdään tulevaisuudessa. Siitä opista ei vielä tiedetä mitään, mutta toinen on koronavirus, joka on pitänyt meidät urheilun ystävät piilossa hallista. On suoraan sanoen upeaa nähdä yleisöä hallissa, mutta vielä upeampaa on nähdä jääkiekkoa. Oi miten minulla onkaan ollut ikävä. Peli oli odottamisen arvoinen, vaikka lopulta peli olikin perinteinen harjoituspeli monellakin tapaa. Tästä eteenpäin tekstini tulee sisältämään lähinnä spoilereita, joten ne, jotka eivät peliä ole nähneet, nyt on oikea hetki lopettaa lukeminen.

En tässä kohtaa enää sano tätä ylimieliseksi, mutta kyllähän Tappara jonkinlainen mestarisuosikki ensi kaudelle varmasti on. Värilasit pysyy hyvin päässä, mutta onhan tuossa joukkueessa ohkaisella paperilla melkoisesti potentiaalia. No, onneksi kevääseen on pitkä matka. Vastustajana olikin sitten ehkä sinne toiseen päähän veikattu HPK ja jonkin verran tämä asetelma pelissä varmaan näkyi, vaikka kummankaan peli ei mitään varsinaista säkenöintiä ollut.

Mainittakoon varoituksena, että seuraavat seikat on tärkeä nostaa esille: en ehtinyt aivan kunnolla ja riittävällä innolla katsoa töiden vuoksi ensimmäistä erää, mutta kahdessa viimeisemmässä olin tarkkana. Sanotaan nyt vielä sekin, että yleisesti olen innostuksissani vuodesta toiseen onnistunut ylianalysoimaan Tapparan ja alianalysoimaan vastustajien laadun sekä tehnyt erilaisia ison linjan johtopäätöksiä, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet lähinnä lapselliseksi haihatteluksi.

Suhtaudu siis tähän analyysin kuin periteisiin fanipojan kyhäelmään. Sisältö perustuu täysin henkilökohtaisiin havaintoihin ja otanta on...no se on vähäinen! Yritän kuitenkin varovasti peilata asioita hieman laajemmin, joka yleensä nostaa virhemarginaalin sietämättömäksi.

Tappara valmiina peliin, uskotteko oikeasti?

Jos viime kaudella tuli kirottua kyllästymiseen asti, kuinka Tappara tuli peliin vähän miten sattuu niin ainakin tähän harjoituspeliin tultiin pelaamaan eikä katselemaan. Se on erittäin virkistävää, koska lopulta niihin panospeleihin ei oikeasti olekaan niin pitkää aikaa. Tapparan somessa levisi viime viikolla video, jossa Tapola käy joukoilleen läpi aika lailla tarkalleen tätä asiaa. Tuosta videosta on jäänyt aika voimakkaana mieleeni, kuinka Tapola paalutti jokaisen pelaajan vastanneen haluavansa pelata liikkuvaa kiekkoa.

Yhden pelin otannalla uskallan jo sanoa, että jonkinlaista katetta puheille tuli. Toisessa erässä näytti hetken, että HPK:lta loppuu voimat kesken, kun Tappara menee joka puolella kenttää. Hihkuin innoissani tietokoneeni näytön takana, kun pelaajat liikkuivat jatkuvasti koko pelin. En nähnyt niitä viime kaudelta tuttuja leimallisia hetkiä, kun koko viisikko yhtäkkiä jämähtää paikoilleen. Tästä voisi ainakin karkeasti päätellä, että kesän aikana on oikeasti tästä myös puhuttu ja valmistauduttu eikä vain meinattu valmistautua.

Pelaamisen valmius näkyi mielestäni juuri tässä, että pelissä oli jopa amatööritason hassuttelijalle jotain selkeitä yksinkertaisia tavoitteita näkyvissä. Viime kausi kumisee vieläkin mielessä, kuinka pelissä oli hetkiä jatkuvasti, kun ei ollut tietoakaan, missä mennään, kuka tekee ja koska kihahtaa.

Senttereistä on puhuttu

Koko viime kauden hoin kyllästymiseen asti, mikä on nopean jääkiekon & sentterien pelaamisen suhde toisiinsa. Olisi mielenkiintoista tehdä joskus ihan tilastollisesti kaudesta tutkimusta, kuinka usein eri joukkueiden voittaminen ylipäätään korreloi senttereiden laadun kanssa. Ja ei, en väitä, että Tappara olisi keksinyt jääkiekon senttereidensä myötä uudestaan, mutta väitän, että jopa tässä yksittäisessä harjoituspelissä senttereiden merkitys näkyi jokaisella osa-alueella ja korostui siinä, millaisen arsenaalin senttereitä Tappara tuo kentälle suhteessa vastustajaan.

Oli hienoa nähdä Morley taas jäällä, tutulla osaamistasollaan & erikoisominaisuuksillaan varustettuna. Katsokaa noita päätykiekkojen hakemisia...tuo vaatii oikeaa tahtoa ja osaamista. Ja kuinka helppoa se on, kun annat hallitun syötön oikeaan paikkaan. Virta pääsi välittömästi peliinsä kiinni ja se näkyi myös tulostaululla. Rooli oli totutun iso, mutta nyt varmasti on ollut aikaa marinoida viime kauden oppeja oikeasti käyttöön. Platzeria oli hirmuisen vaikea verrata kehenkään, kun en ihan heti muista tällaista sentteriä Tapparasta. Sanotaanko kuitenkin heti, että hänellä riittää luistinta aivan eri tavalla kuin kenelläkään Tapparan "kolmossentterinä" startanneella ihan hetkeen. Rauhala sitten...no voisi olla ylempänäkin, mutta onhan se ihan jees, kun kapteenin perusrooli löytyy nelosesta.

Senttereiden merkitys tässä yksittäisessä pelissä kuvaa hienosti sitä suuntaa, mihin jääkiekko on menossa ja mitä sinne vaaditaan. Sääliksi käy jo ennakkoon kaikkia joukkueita, jotka kuvittelevat, että ilman hyviä senttereitä voitat ison kasan kiekkopelejä. Sentterit ovat elinehto. Ja on hienoa nähdä, että tämä osasto jatkaa Tapparalla siihen, mihin tutut sentterit viimeksi jäivät.

Kauan kaivattua kauneutta pelissä

Korostan edelleen, ettei yhden pelin analysoinnissa ole paljoakaan mieltä. Oli kuitenkin aivan upeaa tätä harjoituspelin otetta seurata Tapparalasieni takaa. Pelissä oli paljon kesken kuten pelissä tässä vaiheessa saakin olla, mutta suhteessa vastustajaan Tappara oli silti musertavan ylivoimainen. Pelissä voitettiin oikeastaan jokainen osa-alue maalivahtipeli, puolustus & hyökkääminen. Kun voitat nämä kaikki pelissä niin väistämöntä on, että peli myös voitetaan.

Kauan olen jo kaivannut sitä aktiivista Tapparaa, joka oikeasti pitää ilmeensä koko pelin ajan. Nyt siitä on ainakin toivoa, koska Tappara oli tehokas, luisteleva, työteliäs & yhtenäinen tänään. Jääkiekko, jossa sattuu ja tapahtuu hyökkäyspäässä on kuitenkin sitä, jota fani aina sisimmässään haluaa nähdä. Vauhtia & vaarallisia tilanteita. Tapparan pelinopeus ei tänä elokuisena iltana hiipunut edes pelin loppupuolella vaan hyökkääminen jatkui aina pelin loppuun asti.

Puolustajat uskalsivat tukea hyökkäyksiä viisaasti, mutta ehtivät myös puolustamaan. Sentterit liimasivat koko joukkueen kasaan ja homma näytti jäällä kivalta. Voiko sitä fani oikeastaan enempää pyytää elokuussa? Suosittelen kaikkia nauttimaan Tapparan elokuisista esityksistä, koska olihan siellä melkoista silmäkarkkia tarjolla. Hienoja maalia, jännittäviä hetkiä, torjuntoja & hyviä suorituksia omissa. Pelistä korostui itselle kaksi asiaa, jotka olivat aivan upeita vuodenaikaan nähden - puolustaminen oli hallittua ja liikkuvaa, ei panikointia ja räpiköintiä. Hyökkääminen ja syöttöpeli vaikuttivat harjaantumattomassa silmässäni luonnistuvan yllättävän hyvin. Ei välttämättä ole niinkään huono, ettei tässä elokuussa pelatakaan Hakametsän jäällä.

Itseluottamusta, onnistumisia...kriisi peruttu? Yksilöitä voisi nostaa, vaikka ketä, mutta eiköhän jokainen pelin nähnyt osaa itsekin sieltä onnistujat tunnistaa. Epäonnistujia ei juuri löydy, joten tästä on hyvä suunnata kohti parempia aikoja. Pidetään tiiviisti värilasit päässä!

Vastustajien kannattaa aina hieman vapista, ensi viikkoon asti ainakin!

You can do it, Otto!

Enpä olisi uskonut

Tapparan kauden 2021-22 "natsagateksi" nimetty tapahtuma sai uuden käänteen, kun istuva kapteeni väistyi varakapteeniksi ja Tapparan uudeksi kapteeniksi nousee ansaitusti Otto Rauhala. Tätä blogia kirjoittaessa tietoa ei ole vielä rahvaalle valunut, onko Rauhala joukkueen vai valmennuksen valinta. Asia ei ole aivan vähäpätöinen, koska valmennuksen valintana valinta tietää ongelmia, pelaajiston ei.

Ennen kuin innostuneesti siirryn spekuloimaan erilaisilla henkilöillä niin annetaan kuitenkin ensin tilaa uudelle kapteenille. Olisin toivonut itse, että Rauhala olisi päässyt nousemaan kapteeniksi hieman toisenlaisen reitin kautta, koska nyt hän eittämättä nousee kapteeniksi tavalla, joka aiheuttaa poikkeuksellista kuohuntaa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että Rauhalalla on aidosti koko Tapparan & fanien tuki takanaan ja uskon näin aidosti olevan.

Yksi asia on kuitenkin varmaa - Rauhala muuttaa dynamiikkaa kapteenistossa ja Tappara tulee saamaan erilaisen kapteenin kuin aikaisemmin. Valinta heijastelee tapparalaista kulttuuria, arvostuksen painopisteitä & laajemmin suomalaisuutta. Rauhala on ylöjärveläisyydestään huolimatta tamperelaisuuden esikuva, ei tehrä tästä ny numeroo. On vaikea havaita, kuinka nuori Rauhala kuitenkin on, koska niin voimakkaasti Tapparaan hänet miellän.

Rauhala tulee palauttamaan kentälle ja kentän ulkopuolella niitä arvoja, jotka eivät välttämättä ole viime vuosina heijastelleet riittävästi Tapparan kauniissa ulkokuoressa. Tapparan kapteenius on aina Suomen mittakaavassa jotain sellaista, johon ihan kuka tahansa ei pääse. Liityt haluamattasi jatkumoon, joka yhdistää nykyhetken, tulevaisuuden ja menneisyyden. Paikka on painava, odotukset valtavat.

Uskon, että Rauhala selviää tehtävästä upeasti ja edustaa meille kaikille uutta Tapparaa. Yksikään menneisyyden saavutus ei pyyhiydy pois, mutta kaikella on aikansa. Oletko valmis? Nyt on Rauhalan aika - toivottavasti hän on uusi mestaruuskapteeni Tapparan perinteeseen.

Erkanevat näkökannat

Seurasin hieman foorumin keskustelua ja tulin tulokseen, että tässä on oikeastaan kaksi hyvin erilaista näkökulmaa, jolla asiaa käydään läpi. Näkökulmiahan on toki enemmänkin kuin ainoastaan nämä kaksi, mutta käyn nyt itse nämä kaksi näkökantaa läpi ja mietin asiaa omista lähtökulmistani. En tule väittämään, että jompi kumpi näistä näkökannoista on oikea, mutta ennakoin toisen näkökannan olevan oikea ja toisen väärä. Fanina et koskaan voi välttyä toiveajattelulta, joten sitäkin tulen viljelemään tässä.

Ensimmäinen näkökanta on oikeastaan käyttäjänimen Virvelia_kainaloon lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailema haiskahtaa laihalta sovulta/kompromissilta. On täysin mahdollista, että kyseessä todella oli tällainen kompromissi tai sopuesitys, joka tosin ei tee oikeastaan kenellekään riidan pääosapuolelle (oletus Jussi Tapola & Kristian Kuusela/Jukka Peltola) minkäänlaista kunniaa. Jos tilanne on se, että Rauhala nousee kapteeniksi kompromissina kolmen muun osapuolen välillä niin peruste on mielestäni jo lähtökohtaisesti ohut.

Toivon, ettei kyseessä ole kompromissi, koska tämä ei voi olla näkymättä joukkueessa. Kompromissit toki ovat suomalainen upea saavutus ja kompromissi on monesti pakollinen työkalu. Oikean kompromissin tekeminen ihmisten välillä on kuitenkin vaikeaa, koska kompromissi tarkoittaa menetyksiä kaikille. Kompromissi ei tässä tapauksessa ole win-win, koska tässä näkökulmassa väistämättä Rauhala on "paras, joka on paikalla." Tarkoittaisi siis karkeasti sitä, että Rauhala sopii kapteeniksi, koska se käy Tapolalle, mutta yhtä paljon tämä käy myös Kuuselalle ja Peltolalle.

Toinen mielenkiintoinen lisä soppaan on, että asiaa voi tarkastella myös niin, kuka tästä jää ulos kokonaan. En voi ainakaan itse olla mainitsematta, että Vittasmäki olisi omassa paperissani kuulunut kapteenistoon eli kompromissi ulottuu siihen, että yksi pelaaja jää kokonaan ilman natsaa. Toinen on se, miten Virta on tässä vertailussa edellä ja miksi. En kuitenkaan syvenny tähän enempää, koska kehä on loputon.

Huomattavasti posiitivisempi näkökanta on se, että Tappara uudistuu ja menee eteenpäin. Ihmiset ovat rajallisia, haluamattamme kannamme mukanamme menneisyyttä ja myös inspiroimme tai tukahdutamme tulevaisuutta. Valmentajista on monesti sanottu, että liian pitkän projektin aikana naama kuluu. Tappara on mielenkiintoinen koepalanen tässä, koska Rautakorven & Tapolan tuolileikki on jatkunut kohta vuosikymmenen, joten periaatteessa molempien naaman olisi pitänyt jo kulua.

Jukka Peltola & Kristian Kuusela ovat johtaneet Tapparaa yhtäjaksoisesti melkein yhtä pitkään, jos jätämme huomiotta Ville Niemisen & Tuukka Mäntylän kapteeniudet Rautakorven projektin ensimmäisillä kausilla. Eikä draamaa ja rytinää puuttunut noistakaan kausista. Aika harvoin vastaavalla innolla puhutaan siitä, kuinka paljon pelaajajohtajien kasvot kuluvat vuosien varrella. Jokainen tuntee jo työelämästä mukavoitumisen vaarat ja ne vaarat vaanivat muuallakin kuin vain tässä.

Toivon aidosti, että Tapparan kohdalla kysymys on siitä, että aiempien johtajien kasvot eivät enää yksinkertaisesti inspiroi sitä muutosta, joka on Tapparalle pakollinen. Jos ihmiset tiedostavat tämän, että muutos on aidosti tervetullut ja Rauhalan takana on vahva orkesteri vanhoja tuttuja johtajia, asiat ovat oikeasti lopulta hyvin.

Annetaan mahdollisuus, tuomitaan sitten

Tapparan ystävän arki on ollut viimeisen kuluneen vuoden aikana melkoisen raskasta monella eri tavalla. Oma mielipiteeni on se, että meidän on nyt viimein aika tehdä kunniaan jälleen rakastamallemme organisaatiolle. Olen vuosia tottunut siihen, että Tappara pystyy tekemään kipeitä ratkaisuja ja selviämään niistä eteenpäin.

Otto Rauhala on ansainnut reilun mahdollisuuden tulla osaksi Tapparan upeaa kapteenijatkumoa. Ennen kuin tuomitsemme kaikki muut vyyhtiin liittyvät osapuolet niin annetaan heidän näyttää, mistä on oikeasti kyse. Jokainen tuntee Rauhalan suuruuden lisäksi myös Kuuselan & Peltolan suuruudeen. En usko päivääkään, etteivät he tekisi kaikkeen Rauhalan & Tapparan onnistumisen eteen.

Olemme tuulettaneet jo kaikkea, mitä voi tuulettaa. Pelaajistoa on karsittu ja vaihdettu rankalla kädellä. On aika kirjoittaa uusia tarinoita ja parhaiten ne uudet tarinat antavat kunniaa kaikille osapuolille, kun päästämme oikeasti menneistä irti. Itse ajattelen, ettei tämä ole epäluottamuslause Peltolaa tai Kuuselaa kohtaan ja he myös ymmärtävät asian.

Tapparan pitää uudistua ja kun muutoksen tielle on lähdetty, miksemme muuttaisi kaikkea, mitä voi muuttaa? Kohti tuulta & isoa menestystä. Karavaani kulkee & koirat räksyttää.

Ongelmia paratiisissa: lopun alkua vai alun loppua?

 Tappara uuden ajan edessä?

Tapparasta kantautui meille faneille vähintäänkin ikäviä uutisia, kun yllättäen & pyytämättä Huttunen julkaisi Iltasanomissa tietoja, joita kukaan meistä ei varmasti halua kuulla. (Lähde: https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000008164594.html) Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktio kyseiseen uutiseen henkilökohtaisesti oli, että eihän kauhean viime kauden jälkeen meille enää voi näin sattua. On toki hieman ylitseampuvaa kirjoittaa blogi yhden lähteen perusteella, mutta Tapparan kohdalla huoli on aito ja henkilökohtainen. Lienee paikallaan heti kärkeen varoittaa, että tässä tekstissä käsitellyt näkökulmat eivät perustu muuhun kuin allekirjoittaneen omaan pohdintaan. Tiedot ovat kaikki kotoisin yllä olevasta artikkelista.

Täytyy myöntää, että yleensä olen värilasieni läpi analysoinut Tapparaa suhteellisen positiivisväritteisesti ja ei ole myöskään salaisuus, että lähestyn jääkiekkoa lähes yksinomaan pelitavan ja valmennuksen näkökulmasta. Olen oman faniuteni suhteen Tapparassa rautakorpelais-tapolalaisen ajan tuote, joten minun on vaikea katsoa tuota kauempaan aikaan. Tästä valmennusjatkumosta on irronnut Tapparalle menestystä jo lähes vuosikymmenen, mutta kaikella on aikansa, haasteensa ja muutostarpeensa. Olemmeko tämän ajan loppusuoralla jo? Tapparassahan puhumme siitä legendaarisesta dieselistä, joka hyrähtää iloisesti käyntiin vasta, kun lunta on maassa ja ulkona pakkasta.

Valmennuksen toisella puolella ovat johtavat pelaajat, Peltola & Kuusela, jotka ovat johtaneet Tapparaa yhtäjaksoisesti lähes yhtä kauan kuin rautakorpelais-tapolalainen valmennusjatkumo on ollut voimissaan. Näiden johtajien panos Tapparan ja tapparalaisuuden eteen on täysin kiistaton. Risto Dufva sanoi joskus JYPistä potkut saatuaan seuraavaa (huom. vapaamuotoinen referointi, ei lainaus), jossa voi olla tälläkin kertaa perää:

"kaikki toimijat minä mukaan lukien rupesimme luulemaan, että minähän se tärkeä tyyppi tässä olen. Minä olen se sankari. Miksei tätä ymmärretä? Kun minä rupesi olemaan kaikille osapuolille tärkeämpi kuin me niin oli selvää, ettei mitään enää ollut tehtävissä. Kaikki hyvä tapahtui sen yhteistyön tuloksena ja kun se unohdettiin niin tulos oli nähtävillä"

Toivon, että Tappara ei ole tällä JYPin melkein kymmenen vuotta sitten viitoittamalla tiellä, jossa yksilöistä on tullut tärkeämpiä kuin meistä. Kuten viime kausi osoitti yhteisössä on enemmän voimaa kuin uskotaan. Toivon erityisesti, etteivät valmennus ja johtavat pelaajat ole unohtanut tätä. Kaikki se hyvä, mitä joskus on saavutettu - se tuli vain, koska teimme sen yhdessä. Onko Tappara uuden ajan edessä?

Kasvukipuja jo vuodesta 2017

Lueskelin muutama päivä takaperin menneiden vuosien ennakoita, joita allekirjoittanut oli muutaman harjoituspelin perusteella tuonut julkisuuteen. Jos en ihan väärin katsonut niin olen ollut vuodesta toiseen väärässä, koska olen joka vuosi ennakoinut Tapparan iskukyvyn huomattavasti lopputulosta paremmaksi. Uskoakseni luottamukseni on kummunnut pitkälti siitä tutusta ja turvallisesta tapparalaisesta identiteetistä, muuttumattomista johtajista ja valmentajista organisaatiossa.

En pidä tämän sanomisesta ja tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan ison kasan vastareaktiota tällaisenaankin. Minun mielestäni yksi Tapparan suurin pelitavallinen ja johdettu synti on ollut, että aina mestaruusvuosista alkaen meidän on pitänyt voittaa mestaruus samalla tavalla. Salaa olen joka kevät odottanut, koska naftaliinista kaivetaan uskomattoman tylsä ja ikävä Tappara, joka ainoastaan odottaa keskialueella riistoa ja hyökkää vastaan. Tapparallahan oli mestaruuskausilla patenttiratkaisu kaikkeen - trap. Olen itsekin sortunut siihen, että olen arvostellut toisten joukkueiden faneja siitä, että he pitävät Tapparan trappia limaisena, mutta jälkikäteen katsoen olihan se sitä.

Mielestäni on tosiasioiden myöntämistä viimein olla rehellinen, että trapin aika on ohi ja jääkiekkoa täytyy rakentaa uusien palasten päälle. Jätetään näiden palasten tarkempi arviointi johonkin tulevaan blogiin. Tapparassa itse syytin pitkään Rautakorpea Tapolan jäljessä tuon jatkumon pilaamisesta, mutta nykyisellään minusta alkaa tulla vanha ja mietin, oliko Rautakorpi kuitenkin oikeassa ja olisiko hänen pitänyt itse asiassa yrittää tuhota pelillistä selkänojaa vieläkin räväkämmin?

Itselleni nämä mainitsemani kasvukivut ovat näkyneet katsomossa ainakin seuraavista ikävistä tapparalaisista piirteistä, jotka tuntuvat toistuvan kaudesta ja vuodesta toiseen ja poikkeus (2019-20) ainoastaan alleviivaa tätä sääntöä. Tapparan pelissä on ollut kaudesta toiseen kaksi äärimmäisen turhauttavaa piirrettä:

1) syksyllä pelaaminen alkaa, jos se alkaa, vasta lokakuun lopulla

2) vaikeilla hetkillä johtavat pelaajat näyttävät ennemmin valitsevan trapin kuin aktiivisen pelin

Tämän perusasetelman murtaminen on ollut Tapparassa sekä Rautakorvelle että Tapolalle äärimmäisen vaikea pala purtavaksi. Jotta uudistuminen voi aidosti alkaa niin ensin täytyy rehellisesti myöntää, missä nyt olemme. Uudistuminen on usein myös arvovalinta, joka vaatii kitkatonta luottamusta koko organisaatiossa muutoksen tarpeellisuuteen.

Kenen vika tämä on?

Asia on harvinaisen yksinkertainen. Tämä on kaikkien yhteinen vika ja ongelma. Näin ratkaisukaan ei voi olla yhden ratkaisu vaan kaikkien ratkaisu. Minulla ei riitä natsat arvostelemaan Tapolaa, Rautakorpea, Peltolaa tai Kuuselaa. Voin sanoa tämän ainoastaan yhden fanin näkökulmasta, mutta muutos alkaa näistä kaikista.

Tosiasia on se, että sekä Rautakorpi & Tapola ovat valmentaneet Tapparaa ja näin ollen ovat molemmat omalta osaltaan syyllisiä juurrutettuun identiteettiin, joka ei lähde edes kirveellä hakkaamalla pois. Toisaalta koko tämän pätkän myös johtavat pelaajat ovat olleet Peltola-Kuusela akselilla. Vaikka kuinka haluaisin nähdä, että nämä johtavat pelaajat ovat johtaneet meitä kohti uudistusten aikaa niin heiltäkin puuttuvat näytöt - yhtä paljon kuin valmennukselta.

Toivon, että Tapparassa viimein löydetään se aito & yhteinen tahtotila, jolla tarvittavat uudistukset on aidosti mahdollista tehdä. Tappara on tärkeämpi kuin kukaan yksinään, mutta organisaatiolle paras ratkaisu on vain ja ainoastaan yhteinen ratkaisu. Onko minulla edelleen luottoa siihen, että muutos voidaan tehdä? Kyllä on - valtavasti. En usko, että sitä varten tarvitsemme muutoksia valmennukseen tai kapteenistoon. Pakon edessä näin voidaan kuitenkin tehdä.

Se, mitä tarvitsemme on lisää sitä "ketään ei jätetä yksin" -asennetta. Ei Tappara uudistu syyttelemällä ja syyllisiä hakemalla vaan sillä, että etsitään yhteinen tilannekuva ja ollaan valmiita hakemaan yhteisesti hyväksyttäviä ratkaisuja ongelman korjaamiseksi. Muutos on vasta mahdollista - pelissä ja sen ulkopuolella - kun me kaikki seisomme muutoksen takana. Viime kauden Tapparaa ei halua enää nähdä kukaan, joten nyt on oikea hetki uusiutua kunnolla.

Kuka päästi norsun olohuoneeseen? Me kaikki.