Niin vain Halloween meni jo, mutta tamperelaiset kauhutarinat eivät ota vieläkään loppuakseen. Huolimatta varsin tärkeistä pisteistä Ässiä vastaan, on pakko ihmetellä, miten Tapparan repaleisella materiaalilla ei tunnuta saavan minkäänlaista punaista lankaa peliin. Olen itse kannustanut malttiin ja kannustan siihen edelleen, mutta pelkästään peliä katsomalla on pakko kysyä, mitä Tapparassa tehdään. On toki totta, etten minä ole koskaan pelannut jääkiekkoa, mutta jopa harjaantumaton silmä näkee pelin ongelmakohdan.
Tapparan sentteripeli on niin sekaisin, ettei sille löydä punaista lankaa mitenkään. Ei ole ihme, jos peli näyttää samalta kuin joukkue yrittäisi työntää jättimäistä kiveä hyökkäysalueelle, koska sen verran pelipaikatonta on meno. Ongelmakohdat eivät todellakaan pääty omalla puolustusalueella vaan samat ongelmat jatkuvat jokaisessa hyökkäyksessä, mutta selkeyden vuoksi pureudun tässä ainoastaan muutaman kuvan avulla siihen perusongelmaan sentteripelissämme. Voisi luulla, että kesän hankinnoille muodossa Platzer & Morley (joista jälkimmäinen on tällä hetkellä kokoonpanosta poissa) oli nimenomaan tarkoitus saada Tapparan peliin sitä nopeutta. Uskoin aika voimakkaasti itse siihen, että pelistä löytyy punainen lanka, kun tämä ongelma korjataan. Näyttää kuitenkin empiirisen näytön valossa siltä, että Tapparan peli itsessään ajaa siihen, ettei senttereistä ole pelille mitään hyötyä.
Kuvat puhuvat puolestaan ja mainittakoon tässä jo kiitokseni C Moren suuntaan, että pitkästä aikaa on mahdollista ihan laillisesti tehdä pelistä kuvakollaasia. Luonnollisesti materiaalin omistaa C More, johon olen lisännyt omalla pikselimössölläni osoittamaan, missä meidän sentterit pääsääntöisesti ovat. Kaikki nämä kyseiset tilanteet löytyvät 3.11.2021 pelatusta vieraspelistä Ässät-Tappara. Näissä kuvissa materiaalina on käytetty niitä harvoja loogisia hetkiä, jolloin on tapahtumassa hyökkäykseen lähtö omalta alueelta. Samanlaisia kuvia ja videoita voi jokainen mielensä mukaan tehdä samasta pelistä ja takaan, että samat ongelmat löytyvät jokaisesta erästä.
Ensimmäisessä kuvassa on ympyröitynä Kyle Platzer, jonka ensisijainen tehtävä olisi olla tuolla sentterin paikalla ja aika selvästi keskikaistalla. Tilanne ei tässä kehity suinkaan siihen, että kiekollinen Tuulola löytäisi syöttöpaikan keskelle, joka olisi pelissä se loogisin paikka. Tuulola yrittääkin näin ollen syöttää laiturille tuosta pienestä aukosta. Laituri on hienosti kääntynyt valmiiksi syöttöön, mutta näin pienessä tilassa hänenkin vaihtoehtonsa kavenevat nopeasti. Tuosta rintamasuunnasta on kovin vaikea käynnistää mitään kovin hienoa hyökkäystä.
Tässä kuvassa puolestaan on tarjolla Tanuksen taidonnäyte, jossa sentteri tarjoaa ihan hyvän avauspaikan kiekolliselle puolustajalle. Se, miten päädytään toistuvasti tilanteeseen, jossa ketjun sentteri on tarjoamassa helppoa syöttöä laidassa onkin hieman triviaalimpi kysymys. Ei ole kovin kummoinen ihme, että neliöllä kehystetty Bertrand viettää suurimman osan pelistään kaikkien tapahtumien ulkopuolella. Puhakka sentään yrittää ottaa sentterin paikan ja tästä olisi mahdollista käynnistää nopealla syötöllä ihan tasavoimainen hyökkäys, mutta tästäkin tilanteesta saadaan aikaan Tanuksen kuljetus keskialueelle, Bertrandin juoksu laiturin paikalle oikeaan laitaan ja Puhakan törmääminen lähimpään pelaajaan kiekolliseksi tultuaan. Joku voisi luulla, että tällä saisi aikaan jotain muuta kuin päätykiekon, mutta ei Tapparan pelillä. Tällä saadaan aikaan epärytminen päätykiekko, jota Bertrand ei koskaan tavoita.
Ja sitten otetaan lähikuvaan ympyröity Patrik Virta. Tässä on jälleen hieno esimerkki Tapparan epäonnistuneesta lähdöstä hyökkäykseen. Pakki on tässä toimittanut hetken aiemmin kiekon Levtchille laitaan, jonka ainoa mahdollisuus on palauttaa kiekko takaisin pakille. Pakille on tarjolla erittäin helppo syöttö keskelle, mutta tässä vaiheessa sentterimme on päättänyt jo lähteä ennakoimaan tulevaa tilanteen kehitystä. Virta pelaa itsensä täysin mahdottomaan paikkaan, jonne kukaan ei voi syöttää. Joskus puhutaan siitä, kuinka pelaaja karkaa peliä. Tässä on aika hyvä ennakointi olemassa. Uskotteko kotona, jos kerron, että tästä tilanteesta saatiin aikaiseksi lopulta juuri Patrik Virran toimesta päätykiekko, jota ei voitettu?
Tässä olisi sitten ympyröitynä meidän nykyisen nelosketjumme esitys, jonka taiteellisesti haluan nimetä kaaokseksi. Annan tästä huolimatta pisteet sille, että normaalisti kokoonpanon ulkopuolella oleva nuori ja potentiaalinen sentterimme Topi Rönni on tässä sentään pelipaikkansa edellyttämässä paikassa. Sen sijaan Henriksson on päättänyt, että minä teen kaiken itse, joten hän päättää varjostaa Rönniä ja täten varmistaa, ettei minkäänlaista jatkopeliä synny. Salonen stunttaa upeasti halaamalla laidassa kiekollista pakkia. Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä siitä, millaisen hyökkäyksen tällä voi rakennella. Tässä vaiheessa melkein paras ratkaisu olisi palauttaa kiekko Rantakarille ja ottaa ihan uusi alku uudella ketjulla. Ja tää ei oo vaan tänään...
Tämä kuva ei nyt oikein täytä minkäänlaisia laatukriteereitä, mutta kuvasta huolimatta tästä jokainen voi sitten katsoa, millaista peliä voi pelata, jos kukaan ei halua olla sentteri. Itse näen niin, että yksi sentterin aivan keskeinen tehtävä on liimata viisikon kaksi eri kolmikkoa yhteen. Ensimmäiseksi sentterin tulisi tulla tuohon omalle kaistalleen tarjoamaan jonkinlainen mahdollisuus pakille edes pelata. Tapparassa tällainen tehtävä sentterille on harvinainen, mahdollisesti jopa tarpeeton. Hyökkäyksessä sentteristämme sen sijaan tulee keskustan rakentajan ja liimaajaan sijaan kolmas laituri.
Jos tästä jotain noin yhteenvetona voisi sanoa, aliarvioimatta ketään tai mitään niin on pakko rehellisesti sanoa, että tämän asian saattaminen jo nykyisellä kokoonpanolla olisi valmennukselle aivan timantinkova tehtävä. Valmennus on omalta osaltaan vastuussa siitä, että peli edes teoriassa kulkee jotakin kohti. Tapparan peli on viime peleissä ollut päätöntä haahuilua ja päättömän haahailun syvimmän olemuksen nimi on täysin luokaton pelaaminen keskikaistalla kummassakin päässä. Laidoilta on vaikeaa saada aikaan nopeaa & liikkuvaa peliä, jolla voisi joskus päästä joku laitureista erinomaisia ominaisuuksia hyödyntämään. Nyt pelin keskustassa on niin sekavaa toimintaa jokaisella ketjulla, ettei ole ihme, että peli on mennyt väkinäiseksi puskemiseksi. Jussi Tapola - nyt on aika ottaa se fläppitaulu esille ja kehystää siihen, mikä on sentterin tehtävä Tapparan pelissä. Muutoksella alkaa olla kiire...
Edit: 5.11. Korjattu blogin otsikko muodosta "kammattova" muotoon "kammottava".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti