Tunnelmoidaan hetki
On synkkä ja myrskyinen...ei kun siis kesäinen elokuun iloinen ilta. Normaalisti tällainen kädenlämpöinen harjoituspeli ei tunnu yhtikäs missään, mutta Tappara-fanilla on kahdenlaista kontrastia. Viime kausi on meille harvinaisempaa pakkopullaa ja tärkein oppi on se, mitä nähdään tulevaisuudessa. Siitä opista ei vielä tiedetä mitään, mutta toinen on koronavirus, joka on pitänyt meidät urheilun ystävät piilossa hallista. On suoraan sanoen upeaa nähdä yleisöä hallissa, mutta vielä upeampaa on nähdä jääkiekkoa. Oi miten minulla onkaan ollut ikävä. Peli oli odottamisen arvoinen, vaikka lopulta peli olikin perinteinen harjoituspeli monellakin tapaa. Tästä eteenpäin tekstini tulee sisältämään lähinnä spoilereita, joten ne, jotka eivät peliä ole nähneet, nyt on oikea hetki lopettaa lukeminen.
En tässä kohtaa enää sano tätä ylimieliseksi, mutta kyllähän Tappara jonkinlainen mestarisuosikki ensi kaudelle varmasti on. Värilasit pysyy hyvin päässä, mutta onhan tuossa joukkueessa ohkaisella paperilla melkoisesti potentiaalia. No, onneksi kevääseen on pitkä matka. Vastustajana olikin sitten ehkä sinne toiseen päähän veikattu HPK ja jonkin verran tämä asetelma pelissä varmaan näkyi, vaikka kummankaan peli ei mitään varsinaista säkenöintiä ollut.
Mainittakoon varoituksena, että seuraavat seikat on tärkeä nostaa esille: en ehtinyt aivan kunnolla ja riittävällä innolla katsoa töiden vuoksi ensimmäistä erää, mutta kahdessa viimeisemmässä olin tarkkana. Sanotaan nyt vielä sekin, että yleisesti olen innostuksissani vuodesta toiseen onnistunut ylianalysoimaan Tapparan ja alianalysoimaan vastustajien laadun sekä tehnyt erilaisia ison linjan johtopäätöksiä, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet lähinnä lapselliseksi haihatteluksi.
Suhtaudu siis tähän analyysin kuin periteisiin fanipojan kyhäelmään. Sisältö perustuu täysin henkilökohtaisiin havaintoihin ja otanta on...no se on vähäinen! Yritän kuitenkin varovasti peilata asioita hieman laajemmin, joka yleensä nostaa virhemarginaalin sietämättömäksi.
Tappara valmiina peliin, uskotteko oikeasti?
Jos viime kaudella tuli kirottua kyllästymiseen asti, kuinka Tappara tuli peliin vähän miten sattuu niin ainakin tähän harjoituspeliin tultiin pelaamaan eikä katselemaan. Se on erittäin virkistävää, koska lopulta niihin panospeleihin ei oikeasti olekaan niin pitkää aikaa. Tapparan somessa levisi viime viikolla video, jossa Tapola käy joukoilleen läpi aika lailla tarkalleen tätä asiaa. Tuosta videosta on jäänyt aika voimakkaana mieleeni, kuinka Tapola paalutti jokaisen pelaajan vastanneen haluavansa pelata liikkuvaa kiekkoa.
Yhden pelin otannalla uskallan jo sanoa, että jonkinlaista katetta puheille tuli. Toisessa erässä näytti hetken, että HPK:lta loppuu voimat kesken, kun Tappara menee joka puolella kenttää. Hihkuin innoissani tietokoneeni näytön takana, kun pelaajat liikkuivat jatkuvasti koko pelin. En nähnyt niitä viime kaudelta tuttuja leimallisia hetkiä, kun koko viisikko yhtäkkiä jämähtää paikoilleen. Tästä voisi ainakin karkeasti päätellä, että kesän aikana on oikeasti tästä myös puhuttu ja valmistauduttu eikä vain meinattu valmistautua.
Pelaamisen valmius näkyi mielestäni juuri tässä, että pelissä oli jopa amatööritason hassuttelijalle jotain selkeitä yksinkertaisia tavoitteita näkyvissä. Viime kausi kumisee vieläkin mielessä, kuinka pelissä oli hetkiä jatkuvasti, kun ei ollut tietoakaan, missä mennään, kuka tekee ja koska kihahtaa.
Senttereistä on puhuttu
Koko viime kauden hoin kyllästymiseen asti, mikä on nopean jääkiekon & sentterien pelaamisen suhde toisiinsa. Olisi mielenkiintoista tehdä joskus ihan tilastollisesti kaudesta tutkimusta, kuinka usein eri joukkueiden voittaminen ylipäätään korreloi senttereiden laadun kanssa. Ja ei, en väitä, että Tappara olisi keksinyt jääkiekon senttereidensä myötä uudestaan, mutta väitän, että jopa tässä yksittäisessä harjoituspelissä senttereiden merkitys näkyi jokaisella osa-alueella ja korostui siinä, millaisen arsenaalin senttereitä Tappara tuo kentälle suhteessa vastustajaan.
Oli hienoa nähdä Morley taas jäällä, tutulla osaamistasollaan & erikoisominaisuuksillaan varustettuna. Katsokaa noita päätykiekkojen hakemisia...tuo vaatii oikeaa tahtoa ja osaamista. Ja kuinka helppoa se on, kun annat hallitun syötön oikeaan paikkaan. Virta pääsi välittömästi peliinsä kiinni ja se näkyi myös tulostaululla. Rooli oli totutun iso, mutta nyt varmasti on ollut aikaa marinoida viime kauden oppeja oikeasti käyttöön. Platzeria oli hirmuisen vaikea verrata kehenkään, kun en ihan heti muista tällaista sentteriä Tapparasta. Sanotaanko kuitenkin heti, että hänellä riittää luistinta aivan eri tavalla kuin kenelläkään Tapparan "kolmossentterinä" startanneella ihan hetkeen. Rauhala sitten...no voisi olla ylempänäkin, mutta onhan se ihan jees, kun kapteenin perusrooli löytyy nelosesta.
Senttereiden merkitys tässä yksittäisessä pelissä kuvaa hienosti sitä suuntaa, mihin jääkiekko on menossa ja mitä sinne vaaditaan. Sääliksi käy jo ennakkoon kaikkia joukkueita, jotka kuvittelevat, että ilman hyviä senttereitä voitat ison kasan kiekkopelejä. Sentterit ovat elinehto. Ja on hienoa nähdä, että tämä osasto jatkaa Tapparalla siihen, mihin tutut sentterit viimeksi jäivät.
Kauan kaivattua kauneutta pelissä
Korostan edelleen, ettei yhden pelin analysoinnissa ole paljoakaan mieltä. Oli kuitenkin aivan upeaa tätä harjoituspelin otetta seurata Tapparalasieni takaa. Pelissä oli paljon kesken kuten pelissä tässä vaiheessa saakin olla, mutta suhteessa vastustajaan Tappara oli silti musertavan ylivoimainen. Pelissä voitettiin oikeastaan jokainen osa-alue maalivahtipeli, puolustus & hyökkääminen. Kun voitat nämä kaikki pelissä niin väistämöntä on, että peli myös voitetaan.
Kauan olen jo kaivannut sitä aktiivista Tapparaa, joka oikeasti pitää ilmeensä koko pelin ajan. Nyt siitä on ainakin toivoa, koska Tappara oli tehokas, luisteleva, työteliäs & yhtenäinen tänään. Jääkiekko, jossa sattuu ja tapahtuu hyökkäyspäässä on kuitenkin sitä, jota fani aina sisimmässään haluaa nähdä. Vauhtia & vaarallisia tilanteita. Tapparan pelinopeus ei tänä elokuisena iltana hiipunut edes pelin loppupuolella vaan hyökkääminen jatkui aina pelin loppuun asti.
Puolustajat uskalsivat tukea hyökkäyksiä viisaasti, mutta ehtivät myös puolustamaan. Sentterit liimasivat koko joukkueen kasaan ja homma näytti jäällä kivalta. Voiko sitä fani oikeastaan enempää pyytää elokuussa? Suosittelen kaikkia nauttimaan Tapparan elokuisista esityksistä, koska olihan siellä melkoista silmäkarkkia tarjolla. Hienoja maalia, jännittäviä hetkiä, torjuntoja & hyviä suorituksia omissa. Pelistä korostui itselle kaksi asiaa, jotka olivat aivan upeita vuodenaikaan nähden - puolustaminen oli hallittua ja liikkuvaa, ei panikointia ja räpiköintiä. Hyökkääminen ja syöttöpeli vaikuttivat harjaantumattomassa silmässäni luonnistuvan yllättävän hyvin. Ei välttämättä ole niinkään huono, ettei tässä elokuussa pelatakaan Hakametsän jäällä.
Itseluottamusta, onnistumisia...kriisi peruttu? Yksilöitä voisi nostaa, vaikka ketä, mutta eiköhän jokainen pelin nähnyt osaa itsekin sieltä onnistujat tunnistaa. Epäonnistujia ei juuri löydy, joten tästä on hyvä suunnata kohti parempia aikoja. Pidetään tiiviisti värilasit päässä!
Vastustajien kannattaa aina hieman vapista, ensi viikkoon asti ainakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti