Joulumarkkinoita Saksassa ja etäohipelejä Tampereelta

Vaikka voisi luulla, että Saksassa on tähdellisempää tekemistä kuin seurata suosikkijoukkueensa edesottamuksia Suomessa niin tänä vuonna näin ei ole. Onnekkaat sattumat ovat mahdollistaneet Tapparan etäisten ohipelien seuraamisen, vaikka onhan esityksissä ollut kehumistakin. Tappara on esiintynyt vieraspeleissä hyvin, mutta kotona hyvä peli antaa odottaa itseään kuukaudesta toiseen. Tapparan esitys on oikeuttanut johonkin sääliplayoffeihin saakka, joten ihan oikeutetusti tuo asema sarjataulukosta on myös löytynyt.

Kotona ei juhlita
Tappara on kaksijakoinen seurattava: yhtäältä joukkueen esityksistä ei voi edes hyvällä sydämellä valittaa vieraskentällä, jossa ylivoimalla on haettu tarvittavat maalit ja vastaavasti alivoimalla pidetty vastustaja hyvin pienellä maalipaikkamäärällä. Vieraspelit näyttävät sopivan tämän kauden Tapparalle hienosti ja jokainen voi omalta osaltaan ainoastaan arvailla syitä tähän. Tarjoan omaksi selitykseksi sitä, että Tapparan pelisuunnitelma tukee paremmin vieraspelejä. Vieraspeleissä Tapparalla ei tunnu olevan tarvetta ylikorostuneeseen kiekolliseen hallintaan vaan tarvittaessa viisikko otetaan yhteen ja lähdetään hitaasti, mutta varmasti yhdessä. Vaikka vieraspelit ovat tuloksellisesti olleet parasta Tapparaa - ei peli tästä huolimatta täydellistä ole sielläkään ollut. Tapparan tehokkuus on pääsääntöisesti kehnoa ja ylivoimapeli on pelastanut nyt viimeisimmissä vieraspeleissä jokusen pisteenkin.

Kotipeleissä sen sijaan on suoraan sanoen raivostuttavaa seurata, kuinka Tapparalla on jatkuvasti kiire. Yhteistyön jääkiekon perusedellytys on, että viisikko pystyy toimimaan yhdessä, mutta Tapparan viisikon repeäminen erityisesti kotipeleissä on suoraan sanoen surullista katsottavaa. Pakit jätetään järjestäen yksin avaamaan peliä, jolloin heidän ainoaksi vaihtoehdokseen tulee vastustajan yksittäistä karvaajaa vastaan juosta peliä karkuun oman maalin taakse. Samalla hyökkääjät karkaavat aivan liian kauas kohti vastustajan sinistä, jolloin helppojen avaussyöttöjen mahdollisuus näennäistäkin painetta vastaan kuihtuu kasaan. Sentterit eivät vieläkään hae peliä pohjista ja pyrkimys jatkuvaan nopeaan hyökkäämiseen hajoaa punaviivalla, kun vastustaja saa pakotettua helposti tuettoman hyökkääjän heikkorytmiseen päätykiekkoon.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää, mitä Tappara tuolla hakee, mutta mitä ikinä se onkaan, ainakaan se ei toimi. Kotipeleissä on suoraan sanoen raivostuttavaa, kuinka helppoa Tapparan pitäminen poissa parhailta maalipaikoilta on. Samoista ongelmista on puhuttu kausia, mutta niin vain tämä tähtitiede pysyy samanlaisena. Pelaajilta puuttuu jatkuvasti lähituki, joten yksittäisten kaksinkamppailujen voittaminen hyökkäysalueella ei juurikaan palvele tarkoitustaan, koska jatkopelit eivät toimi. Tapparan vedot tulevat pääsääntöisesti viivalta, mutta muualta tulevat vedot ovat harvinaisuus. Vaikka määrällisesti laukaukset voitetaan pelistä toiseen, laatupaikat tulevat järjestäen erityisesti kotipeleissä vastustajalle.

Toki esimerkiksi viimeisenä HPK oli Tapparaa vastaan "parempi" ainoastaan paperilla. Pari karkeaa yksilövirhettä, joista HPK:n vaatimaton hyökkäys pääsi iskemään maalit, mutta tämän kauden Tapparalle ikävän toisteinen kaava nähtiin jälleen: kun Tappara joutuu takaa-ajoon niin Mertarannan julistuksista huolimatta Tappara on helppoa pitää kulmissa. Mertaranta julisti koko kolmannen erän, kuinka HPK:lle ei missään nimessä riitä pelkkä puolustaminen, mutta kuinkas kävikään? HPK ei hyökännyt kolmannessa erässä kuin kerran ja siitä huolimatta se onnistui siitä tekemään maalin.

Mistä apua?
Katseeni kääntyy edelleen voimakkaasti valmennuksen puolelle. Tuloksellisesti Tapparan täytyy jossakin vaiheessa kautta saada aikaan voittoputki ja erityisesti ylempänä olevilta joukkueilta pitää voittaa pisteitä keskinäisistä, jotta sijoitus alkaa oikeasti parantua. Tällä hetkellä siihen on todella pitkä matka. Toki Tapparalla on ollut loukkaantumisia vaivanaan, mutta yleisilme pelistä toiseen ei selity missään nimessä loukkaantumisilla. Itse asiassa esim. kokoonpanoon nostettu Henriksson on parantanut koko ajan peliään - samoin Puhakka. He ovat esityksillään syrjäyttäneet esim. Salosen.

Kotipelien suunnitelmaa täytyy kohta oikeasti viilata kriittisesti, koska nykymenolla ei voi hirveän pitkään jatkaa. Tappara menettää pisteitä kotona sellaista tahtia, että joku voisi huutaa jo kriisiä. Kotipelien ei tarvitse poiketa vieraspeleistä silloin, kun tulosta tarvitaan, mutta Tapparalla ero on kuin yöllä ja päivällä. Vieraspeleissä on perusteltua hetki katsoa, miten vastustaja pelaa ja sopeuttaa peli siihen - kuten Tappara usein tekee. Kotipeleissä Tappara haluaa ainakin näennäisesti hallita peliä jatkuvasti kiekollisesti, mutta kuten Rautakorpi muotoili: "näytetään hyvältä kaukana maalista." Tällä ei ole voittamisen kanssa mitään tekemistä.

Onko kyse oikeasti itseluottamuksesta? Jos peli kulkee osan aikaa vieraissa upeasti niin onhan se mielenkiintoista, mitä tapahtuu matkalla tuttuun halliin? Toivottavasti uuden hallin kirkkaat valot ja laadukas jää auttavat Tapparaa pelaamaan myös kotona jatkossa paremmin. Pelillisiä muutoksia olisi kuitenkin jo pikku hiljaa suotuisaa tehdä, koska nykyinen "kiireellä odottamaan" ei ainakaan toimi. Ratkaisun avain on kuitenkin mielestäni edelleen niissä senttereissä. Heidän mukanaan Tappara kaatuu ja kukoistaa.

Enää muutama peli niin puolet kaudesta on taputeltu. Nyt olisi korkea aika alkaa valmentamaan senttereitä siihen, että avauspelaamista täytyy auttaa omalta puolustusalueelta asti. Epärytmisellä hyökkäämisellä päästään kyllä painimaan, muttei sinne, missä maaleja tehdään. Se vääntövoima olisi hyvä kohdistaa vastustajan maalin eteen. Sinne pääsisi helpoiten, kun sentteri tiputtaisi toisteisesti riittävän alas, jotta se ensimmäinen syöttö lähtisi vauhtiin. Sitten kun päästään syöttämällä alueelle niin kiekottomana sinne maalille joskus jopa pääsee. Ottaa vaikka mallia Kuuselasta, joka yleensä pienen kierroksen kautta menee  kiekottomana sinne, mutta sentterit Tapparassa pelaavat kyllä joka paikassa, mutteivat pelipaikallaan. Platzer, Morley, Rauhala & Virta ovat jokainen vuorollaan vääntämässä maalin takana ja kulmassa, mutta aniharvoin maalilla.

Laittakaa nyt jo viimein noi sentterit paikoilleen, valmentajat!

Liigan suurin pettymys: Tapparan kammottava sentteripeli

 Niin vain Halloween meni jo, mutta tamperelaiset kauhutarinat eivät ota vieläkään loppuakseen. Huolimatta varsin tärkeistä pisteistä Ässiä vastaan, on pakko ihmetellä, miten Tapparan repaleisella materiaalilla ei tunnuta saavan minkäänlaista punaista lankaa peliin. Olen itse kannustanut malttiin ja kannustan siihen edelleen, mutta pelkästään peliä katsomalla on pakko kysyä, mitä Tapparassa tehdään. On toki totta, etten minä ole koskaan pelannut jääkiekkoa, mutta jopa harjaantumaton silmä näkee pelin ongelmakohdan.

Tapparan sentteripeli on niin sekaisin, ettei sille löydä punaista lankaa mitenkään. Ei ole ihme, jos peli näyttää samalta kuin joukkue yrittäisi työntää jättimäistä kiveä hyökkäysalueelle, koska sen verran pelipaikatonta on meno. Ongelmakohdat eivät todellakaan pääty omalla puolustusalueella vaan samat ongelmat jatkuvat jokaisessa hyökkäyksessä, mutta selkeyden vuoksi pureudun tässä ainoastaan muutaman kuvan avulla siihen perusongelmaan sentteripelissämme. Voisi luulla, että kesän hankinnoille muodossa Platzer & Morley (joista jälkimmäinen on tällä hetkellä kokoonpanosta poissa) oli nimenomaan tarkoitus saada Tapparan peliin sitä nopeutta. Uskoin aika voimakkaasti itse siihen, että pelistä löytyy punainen lanka, kun tämä ongelma korjataan. Näyttää kuitenkin empiirisen näytön valossa siltä, että Tapparan peli itsessään ajaa siihen, ettei senttereistä ole pelille mitään hyötyä.

Kuvat puhuvat puolestaan ja mainittakoon tässä jo kiitokseni C Moren suuntaan, että pitkästä aikaa on mahdollista ihan laillisesti tehdä pelistä kuvakollaasia. Luonnollisesti materiaalin omistaa C More, johon olen lisännyt omalla pikselimössölläni osoittamaan, missä meidän sentterit pääsääntöisesti ovat. Kaikki nämä kyseiset tilanteet löytyvät 3.11.2021 pelatusta vieraspelistä Ässät-Tappara. Näissä kuvissa materiaalina on käytetty niitä harvoja loogisia hetkiä, jolloin on tapahtumassa hyökkäykseen lähtö omalta alueelta. Samanlaisia kuvia ja videoita voi jokainen mielensä mukaan tehdä samasta pelistä ja takaan, että samat ongelmat löytyvät jokaisesta erästä.

Ensimmäisessä kuvassa on ympyröitynä Kyle Platzer, jonka ensisijainen tehtävä olisi olla tuolla sentterin paikalla ja aika selvästi keskikaistalla. Tilanne ei tässä kehity suinkaan siihen, että kiekollinen Tuulola löytäisi syöttöpaikan keskelle, joka olisi pelissä se loogisin paikka. Tuulola yrittääkin näin ollen syöttää laiturille tuosta pienestä aukosta. Laituri on hienosti kääntynyt valmiiksi syöttöön, mutta näin pienessä tilassa hänenkin vaihtoehtonsa kavenevat nopeasti. Tuosta rintamasuunnasta on kovin vaikea käynnistää mitään kovin hienoa hyökkäystä.

Tässä kuvassa puolestaan on tarjolla Tanuksen taidonnäyte, jossa sentteri tarjoaa ihan hyvän avauspaikan kiekolliselle puolustajalle. Se, miten päädytään toistuvasti tilanteeseen, jossa ketjun sentteri on tarjoamassa helppoa syöttöä laidassa onkin hieman triviaalimpi kysymys. Ei ole kovin kummoinen ihme, että neliöllä kehystetty Bertrand viettää suurimman osan pelistään kaikkien tapahtumien ulkopuolella. Puhakka sentään yrittää ottaa sentterin paikan ja tästä olisi mahdollista käynnistää nopealla syötöllä ihan tasavoimainen hyökkäys, mutta tästäkin tilanteesta saadaan aikaan Tanuksen kuljetus keskialueelle, Bertrandin juoksu laiturin paikalle oikeaan laitaan ja Puhakan törmääminen lähimpään pelaajaan kiekolliseksi tultuaan. Joku voisi luulla, että tällä saisi aikaan jotain muuta kuin päätykiekon, mutta ei Tapparan pelillä. Tällä saadaan aikaan epärytminen päätykiekko, jota Bertrand ei koskaan tavoita.

Ja sitten otetaan lähikuvaan ympyröity Patrik Virta. Tässä on jälleen hieno esimerkki Tapparan epäonnistuneesta lähdöstä hyökkäykseen. Pakki on tässä toimittanut hetken aiemmin kiekon Levtchille laitaan, jonka ainoa mahdollisuus on palauttaa kiekko takaisin pakille. Pakille on tarjolla erittäin helppo syöttö keskelle, mutta tässä vaiheessa sentterimme on päättänyt jo lähteä ennakoimaan tulevaa tilanteen kehitystä. Virta pelaa itsensä täysin mahdottomaan paikkaan, jonne kukaan ei voi syöttää. Joskus puhutaan siitä, kuinka pelaaja karkaa peliä. Tässä on aika hyvä ennakointi olemassa. Uskotteko kotona, jos kerron, että tästä tilanteesta saatiin aikaiseksi lopulta juuri Patrik Virran toimesta päätykiekko, jota ei voitettu?

Tässä olisi sitten ympyröitynä meidän nykyisen nelosketjumme esitys, jonka taiteellisesti haluan nimetä kaaokseksi. Annan tästä huolimatta pisteet sille, että normaalisti kokoonpanon ulkopuolella oleva nuori ja potentiaalinen sentterimme Topi Rönni on tässä sentään pelipaikkansa edellyttämässä paikassa. Sen sijaan Henriksson on päättänyt, että minä teen kaiken itse, joten hän päättää varjostaa Rönniä ja täten varmistaa, ettei minkäänlaista jatkopeliä synny. Salonen stunttaa upeasti halaamalla laidassa kiekollista pakkia. Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä siitä, millaisen hyökkäyksen tällä voi rakennella. Tässä vaiheessa melkein paras ratkaisu olisi palauttaa kiekko Rantakarille ja ottaa ihan uusi alku uudella ketjulla. Ja tää ei oo vaan tänään...

Tämä kuva ei nyt oikein täytä minkäänlaisia laatukriteereitä, mutta kuvasta huolimatta tästä jokainen voi sitten katsoa, millaista peliä voi pelata, jos kukaan ei halua olla sentteri. Itse näen niin, että yksi sentterin aivan keskeinen tehtävä on liimata viisikon kaksi eri kolmikkoa yhteen. Ensimmäiseksi sentterin tulisi tulla tuohon omalle kaistalleen tarjoamaan jonkinlainen mahdollisuus pakille edes pelata. Tapparassa tällainen tehtävä sentterille on harvinainen, mahdollisesti jopa tarpeeton. Hyökkäyksessä sentteristämme sen sijaan tulee keskustan rakentajan ja liimaajaan sijaan kolmas laituri.

Jos tästä jotain noin yhteenvetona voisi sanoa, aliarvioimatta ketään tai mitään niin on pakko rehellisesti sanoa, että tämän asian saattaminen jo nykyisellä kokoonpanolla olisi valmennukselle aivan timantinkova tehtävä. Valmennus on omalta osaltaan vastuussa siitä, että peli edes teoriassa kulkee jotakin kohti. Tapparan peli on viime peleissä ollut päätöntä haahuilua ja päättömän haahailun syvimmän olemuksen nimi on täysin luokaton pelaaminen keskikaistalla kummassakin päässä. Laidoilta on vaikeaa saada aikaan nopeaa & liikkuvaa peliä, jolla voisi joskus päästä joku laitureista erinomaisia ominaisuuksia hyödyntämään. Nyt pelin keskustassa on niin sekavaa toimintaa jokaisella ketjulla, ettei ole ihme, että peli on mennyt väkinäiseksi puskemiseksi. Jussi Tapola - nyt on aika ottaa se fläppitaulu esille ja kehystää siihen, mikä on sentterin tehtävä Tapparan pelissä. Muutoksella alkaa olla kiire...

Edit: 5.11. Korjattu blogin otsikko muodosta "kammattova" muotoon "kammottava".