Ongelmia paratiisissa: lopun alkua vai alun loppua?

 Tappara uuden ajan edessä?

Tapparasta kantautui meille faneille vähintäänkin ikäviä uutisia, kun yllättäen & pyytämättä Huttunen julkaisi Iltasanomissa tietoja, joita kukaan meistä ei varmasti halua kuulla. (Lähde: https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000008164594.html) Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktio kyseiseen uutiseen henkilökohtaisesti oli, että eihän kauhean viime kauden jälkeen meille enää voi näin sattua. On toki hieman ylitseampuvaa kirjoittaa blogi yhden lähteen perusteella, mutta Tapparan kohdalla huoli on aito ja henkilökohtainen. Lienee paikallaan heti kärkeen varoittaa, että tässä tekstissä käsitellyt näkökulmat eivät perustu muuhun kuin allekirjoittaneen omaan pohdintaan. Tiedot ovat kaikki kotoisin yllä olevasta artikkelista.

Täytyy myöntää, että yleensä olen värilasieni läpi analysoinut Tapparaa suhteellisen positiivisväritteisesti ja ei ole myöskään salaisuus, että lähestyn jääkiekkoa lähes yksinomaan pelitavan ja valmennuksen näkökulmasta. Olen oman faniuteni suhteen Tapparassa rautakorpelais-tapolalaisen ajan tuote, joten minun on vaikea katsoa tuota kauempaan aikaan. Tästä valmennusjatkumosta on irronnut Tapparalle menestystä jo lähes vuosikymmenen, mutta kaikella on aikansa, haasteensa ja muutostarpeensa. Olemmeko tämän ajan loppusuoralla jo? Tapparassahan puhumme siitä legendaarisesta dieselistä, joka hyrähtää iloisesti käyntiin vasta, kun lunta on maassa ja ulkona pakkasta.

Valmennuksen toisella puolella ovat johtavat pelaajat, Peltola & Kuusela, jotka ovat johtaneet Tapparaa yhtäjaksoisesti lähes yhtä kauan kuin rautakorpelais-tapolalainen valmennusjatkumo on ollut voimissaan. Näiden johtajien panos Tapparan ja tapparalaisuuden eteen on täysin kiistaton. Risto Dufva sanoi joskus JYPistä potkut saatuaan seuraavaa (huom. vapaamuotoinen referointi, ei lainaus), jossa voi olla tälläkin kertaa perää:

"kaikki toimijat minä mukaan lukien rupesimme luulemaan, että minähän se tärkeä tyyppi tässä olen. Minä olen se sankari. Miksei tätä ymmärretä? Kun minä rupesi olemaan kaikille osapuolille tärkeämpi kuin me niin oli selvää, ettei mitään enää ollut tehtävissä. Kaikki hyvä tapahtui sen yhteistyön tuloksena ja kun se unohdettiin niin tulos oli nähtävillä"

Toivon, että Tappara ei ole tällä JYPin melkein kymmenen vuotta sitten viitoittamalla tiellä, jossa yksilöistä on tullut tärkeämpiä kuin meistä. Kuten viime kausi osoitti yhteisössä on enemmän voimaa kuin uskotaan. Toivon erityisesti, etteivät valmennus ja johtavat pelaajat ole unohtanut tätä. Kaikki se hyvä, mitä joskus on saavutettu - se tuli vain, koska teimme sen yhdessä. Onko Tappara uuden ajan edessä?

Kasvukipuja jo vuodesta 2017

Lueskelin muutama päivä takaperin menneiden vuosien ennakoita, joita allekirjoittanut oli muutaman harjoituspelin perusteella tuonut julkisuuteen. Jos en ihan väärin katsonut niin olen ollut vuodesta toiseen väärässä, koska olen joka vuosi ennakoinut Tapparan iskukyvyn huomattavasti lopputulosta paremmaksi. Uskoakseni luottamukseni on kummunnut pitkälti siitä tutusta ja turvallisesta tapparalaisesta identiteetistä, muuttumattomista johtajista ja valmentajista organisaatiossa.

En pidä tämän sanomisesta ja tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan ison kasan vastareaktiota tällaisenaankin. Minun mielestäni yksi Tapparan suurin pelitavallinen ja johdettu synti on ollut, että aina mestaruusvuosista alkaen meidän on pitänyt voittaa mestaruus samalla tavalla. Salaa olen joka kevät odottanut, koska naftaliinista kaivetaan uskomattoman tylsä ja ikävä Tappara, joka ainoastaan odottaa keskialueella riistoa ja hyökkää vastaan. Tapparallahan oli mestaruuskausilla patenttiratkaisu kaikkeen - trap. Olen itsekin sortunut siihen, että olen arvostellut toisten joukkueiden faneja siitä, että he pitävät Tapparan trappia limaisena, mutta jälkikäteen katsoen olihan se sitä.

Mielestäni on tosiasioiden myöntämistä viimein olla rehellinen, että trapin aika on ohi ja jääkiekkoa täytyy rakentaa uusien palasten päälle. Jätetään näiden palasten tarkempi arviointi johonkin tulevaan blogiin. Tapparassa itse syytin pitkään Rautakorpea Tapolan jäljessä tuon jatkumon pilaamisesta, mutta nykyisellään minusta alkaa tulla vanha ja mietin, oliko Rautakorpi kuitenkin oikeassa ja olisiko hänen pitänyt itse asiassa yrittää tuhota pelillistä selkänojaa vieläkin räväkämmin?

Itselleni nämä mainitsemani kasvukivut ovat näkyneet katsomossa ainakin seuraavista ikävistä tapparalaisista piirteistä, jotka tuntuvat toistuvan kaudesta ja vuodesta toiseen ja poikkeus (2019-20) ainoastaan alleviivaa tätä sääntöä. Tapparan pelissä on ollut kaudesta toiseen kaksi äärimmäisen turhauttavaa piirrettä:

1) syksyllä pelaaminen alkaa, jos se alkaa, vasta lokakuun lopulla

2) vaikeilla hetkillä johtavat pelaajat näyttävät ennemmin valitsevan trapin kuin aktiivisen pelin

Tämän perusasetelman murtaminen on ollut Tapparassa sekä Rautakorvelle että Tapolalle äärimmäisen vaikea pala purtavaksi. Jotta uudistuminen voi aidosti alkaa niin ensin täytyy rehellisesti myöntää, missä nyt olemme. Uudistuminen on usein myös arvovalinta, joka vaatii kitkatonta luottamusta koko organisaatiossa muutoksen tarpeellisuuteen.

Kenen vika tämä on?

Asia on harvinaisen yksinkertainen. Tämä on kaikkien yhteinen vika ja ongelma. Näin ratkaisukaan ei voi olla yhden ratkaisu vaan kaikkien ratkaisu. Minulla ei riitä natsat arvostelemaan Tapolaa, Rautakorpea, Peltolaa tai Kuuselaa. Voin sanoa tämän ainoastaan yhden fanin näkökulmasta, mutta muutos alkaa näistä kaikista.

Tosiasia on se, että sekä Rautakorpi & Tapola ovat valmentaneet Tapparaa ja näin ollen ovat molemmat omalta osaltaan syyllisiä juurrutettuun identiteettiin, joka ei lähde edes kirveellä hakkaamalla pois. Toisaalta koko tämän pätkän myös johtavat pelaajat ovat olleet Peltola-Kuusela akselilla. Vaikka kuinka haluaisin nähdä, että nämä johtavat pelaajat ovat johtaneet meitä kohti uudistusten aikaa niin heiltäkin puuttuvat näytöt - yhtä paljon kuin valmennukselta.

Toivon, että Tapparassa viimein löydetään se aito & yhteinen tahtotila, jolla tarvittavat uudistukset on aidosti mahdollista tehdä. Tappara on tärkeämpi kuin kukaan yksinään, mutta organisaatiolle paras ratkaisu on vain ja ainoastaan yhteinen ratkaisu. Onko minulla edelleen luottoa siihen, että muutos voidaan tehdä? Kyllä on - valtavasti. En usko, että sitä varten tarvitsemme muutoksia valmennukseen tai kapteenistoon. Pakon edessä näin voidaan kuitenkin tehdä.

Se, mitä tarvitsemme on lisää sitä "ketään ei jätetä yksin" -asennetta. Ei Tappara uudistu syyttelemällä ja syyllisiä hakemalla vaan sillä, että etsitään yhteinen tilannekuva ja ollaan valmiita hakemaan yhteisesti hyväksyttäviä ratkaisuja ongelman korjaamiseksi. Muutos on vasta mahdollista - pelissä ja sen ulkopuolella - kun me kaikki seisomme muutoksen takana. Viime kauden Tapparaa ei halua enää nähdä kukaan, joten nyt on oikea hetki uusiutua kunnolla.

Kuka päästi norsun olohuoneeseen? Me kaikki.