Viikkoanalyysi - viikko 4

Pelit: JYP - Tappara

Viikon arvosana: 9

Viihdyttävyys: 8½

Pelin rakenne: 9 ½

Valmistautuminen: 9

Miksi Tapparan kurssi on kääntynyt?

Vastataan ensin tähän meidän kaikkien fanien mieltä suoraan sanoen polttavaan kysymykseen, onko Tapparan kurssi nyt kääntynyt? Varovainen arvio viikon neljä jälkeen on, kyllä. Samalla toki pitää huomioida, ettei Tapparan pelitahti ole ollut nopea ja arvioiden tekeminen pienellä otannalla on lähinnä optimisten päiväunta. Varmoja vastauksia saamme, kun pelejä alkaa olla hieman useammin kuin kerran kahdessa viikossa. Nähdyn perusteella on kuitenkin syytä optismiin, koska toisin kuin tammikuun synkkinä ensimmäisinä viikkoina, näyttää Tapparan pelissä jälleen olevan aimo annos rakennetta, joka on voittojen tuoman itseluottamuksen kautta vain vahvistunut.

Tärkeimmäksi yksittäiseksi havainnoksi viikon ainoasta pelistä voidaan nostaa Tapparan viisikkotason kehitys, joka näkyy kentän jokaisella osa-alueella. Alemmassa kuvassa numero yksi esimerkki, kuinka Tapparan hyökkäysalueen pelaaminen on voimakkaasti tiivistynyt viime pelien aikana. Kiekollisella pelaajalla on yhtäkkiä useampiakin eri mahdollisuuksia tuottaa peliä ja samalla kukaan ei lymyile täysin pelin ulkopuolella. Puolustajien aktiivisuus viivapelissä on suora seuraus kahdesta asiasta: yhtäältä Tapparan viisikon rakenne tukee nyt paremmin puolustajien pelaamista viivassa, koska se mahdollistaa lyhytsyöttöpelin. Toisaalta esimerkiksi tässä kuvassa näkyy hienosti jo Suhosen asennosta, että hänellä on monenlaiseen ratkaisuun valmius - voi itse nousta maalille tai sitten vetää.

Kuva 1: Tapparan tiivistä hyökkäyspeliä. Kuvan lähde: C More.

Kuvassa kaksi voimme huomata, kuinka Tapparan pelaaminen tekee JYPin puolustuspelistä varsin epämukavaa. Kiekollisella Kinnusella on useita eri vaihtoehtoja viivalla, omasta vedosta syöttöön. Molemmilla on suora yhteys maalille ja maalin edessä on riittävästi hämmennystä. Jonkinlainen mysteeri on se, kuinka lyhyessä ajassa tällainen peliä kantava seikka on löytynyt.

Kuva 2: Tapparan tiivistä hyökkäyspeliä. Kuvan lähde: C More.

Kolmannessa kuvassa heikolla viisikon rakenteella syntyisi omassa päässä nopeasti katastrofi. Tapparan viisikko on asettunut nätisti ja oikein, jotta kiekollisella on riittävä lähituki, mutta samalla suunta on selvästi nopeaan hyökkäykseen. Tapparalla on siis mahdollisuus tulla kiekon kanssa ulos omista. Toki samalla pitää huomioida, ettei JYPin karvauskaan ollut ihan maailman huippuluokkaa, mutta onhan Tapparalla ollut ongelmia hieman laaduttomampienkin vastusten kanssa.

Kuva 3: Tapparan tiivistä puolustuspeliä. Kuvan lähde C More.

Neljännessä kuvassa on Tapparan kolmosketjun näyte siitä, kuinka omalla alueella paineistetaan kiekollinen ja samalla säilytetään riittävä tiiviys nopeaan hyökkäykseen. Ehkäpä tuossa kiekollisella yksi syöttösuunta on avoinna, mutta tiivis viisikko tukkii tuon nopeasti. Jos jotain Tapparan pelistä on syksyllä ollut hukassa niin jonkinlainen liima on löytynyt moneen ketjuun.

Kuva 4: Tapparan tiivistä puolustuspeliä. Kuvan lähde C More.

Viidennessä kuvassa olen ikuistanut Tapparan upean lähtön hyökkäykseen. Syksyllä myös eräänlainen harvinaisuus tämäkin. Hyökkääjien voimakas liike rintamassa kohti hyökkäysaluetta ja Kemiläisen terävä avaussyöttö valmistelee nopean ylivoimahyökkäyksen, joka tosin päätyy tasavoimaiseksi, joskin siitäkin leivottiin ihan nätti maalipaikka. Tällaisen hyökkäyksen lopputulos on harvoin pelille ainakaan harmillinen.

Kuva 5: Tapparan lähtö omista. Kuvan lähde C More.

Tapparan voiton avain viime viikon ainoassa pelissä oli kuitenkin loistava alivoima. Loistavaa alivoimaa Tappara on tosin esittänyt jo pidemmän tovin, joten uutta tämä ei ole. Olen ollut huomaavinani Tapparan pelissä käännöksen aktiivisempaan alivoimapeliin. Passiivinen neliö on kuitenkin edelleen alivoiman kivijalka, höystettynä oikeilla pakkipareilla sekä loistavilla hyökkäyspareilla. Kun Tappara pääsee purkamaan kiekon niin hyökkääjät paineistavat vastuksen avauksia pitkälle heidän päätyynsä asti - jotain, mitä en aiemmin ole Tapparassa juuri nähnyt. Tärkein kuitenkin on, että Tapparan alivoima voittaa pisteitä, ei häviä niitä.

Kuva 6: Tapparan passiivista alivoimaneliötä. Kuvan lähde C More.

Kuvassa numero kuusi näkyy sitä klassisempaa Tapparan alivoimapeliä. Toki aina joku siellä on vapaana, mutta yllättävän aseeton JYP oli saamaan kiekkoa tuolta viivasta maalille asti. JYPin kiekollinen pelinopeus ei riittänyt alkuunkaan edes uhkaamaan Tapparan alivoimaa.

Viikon tärkein onnistuminen

Vaikka Tapparalla ei ollut viime viikolla Liigan ykköskorin vastustajaa, voimme tästä huolimatta huokaista helpotuksesta. Tällaisella viisikon rakenteella pisteitä tulee jatkossakin. Pelistä on vaikea löytää yhtä asiaa, joka on laittanut koko paletin kohdalleen, mutta Parlettin saapuminen on näyttänyt olevan suoraan sanoen käänteen tekevä yksittäinen tapahtuma. Tapparan peli on tiivistynyt jokaisella pelin osa-alueella aina omasta päästä vastuksen maalille asti. Sinänsä on hieman hauskaa toistella samoja fraaseja, mutta tiiviillä viisikolla voi tehdä joukkuepelissä niin paljon enemmän kuin hajanaisella kuskaamisella. Tiivistynyt pelaaminen omissa antaa myös maalivahdille rehellisen mahdollisuuden onnistua, joka ilta.

Olisi epäreilua olla nostamatta tätäkin enemmän esille, kuinka iso rooli Tapparan pakeilla on ollut viime aikojen hyviin peliesityksiin. Toisaalta eivät pakitkaan umpiossa pelaile - hyökkääjien tukitoimet riittävät tällä hetkellä kaikkeen siihen, mitä nähdään. Tapparan pakit ovat tällä hetkellä viivalla kuin kotonaan ja heitä on vaikea ajaa sieltä pois. Aiemmin vastuksen karvaus oli jatkuvasti kiinni heissä, mutta nyt ehdimme paukutella maaleja. Siinäpä on triviaa koko vuodeksi, miksi näin!

Mitä vielä kaipaamme?

Tapparalla on toki edelleen näytettävää - ja paljon. Viime viikon perusteella huolta on kuitenkin paljon vähemmän kuin aiemmin. Seuraan edelleen mielenkiinnolla, kuinka kauan pärjäämme näillä senttereillä. Anton Levtchi tuntuu viihtyvän sentterinä jopa paremmin kuin laiturina ja peliin on löytynyt ainakin kolme uutta vaihdetta. Jokaisessa pelissä ei tietysti tule pisteitä, mutta ehdottomasti hyvää tekemistä näennäisen väärällä pelipaikalla.

Salaa haaveilen edelleen, että hyökkäykseen tuodaan ainakin määrällistä vahvistusta. Hieman arveluttaa myös, millainen on maalivahtitilanne. En ole viime viikon perusteella vielä kovin vakuuttunut, että meillä on mestaruustason maalivahti tolppien välissä, mutta kauttahan riittää.

Viikon terävin kirves:

Blake Parlett - palauttanut parissa viikossa uskon & toivon pelaamiseen

Viikon hienoin:

Takaa ohi - koska viimeksi?

Viikon huolestuttavin:

Ei ole huolia, ei murheita. Tulevaisuus kantaa.