Enpä olisi uskonut
Tapparan kauden 2021-22 "natsagateksi" nimetty tapahtuma sai uuden käänteen, kun istuva kapteeni väistyi varakapteeniksi ja Tapparan uudeksi kapteeniksi nousee ansaitusti Otto Rauhala. Tätä blogia kirjoittaessa tietoa ei ole vielä rahvaalle valunut, onko Rauhala joukkueen vai valmennuksen valinta. Asia ei ole aivan vähäpätöinen, koska valmennuksen valintana valinta tietää ongelmia, pelaajiston ei.
Ennen kuin innostuneesti siirryn spekuloimaan erilaisilla henkilöillä niin annetaan kuitenkin ensin tilaa uudelle kapteenille. Olisin toivonut itse, että Rauhala olisi päässyt nousemaan kapteeniksi hieman toisenlaisen reitin kautta, koska nyt hän eittämättä nousee kapteeniksi tavalla, joka aiheuttaa poikkeuksellista kuohuntaa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että Rauhalalla on aidosti koko Tapparan & fanien tuki takanaan ja uskon näin aidosti olevan.
Yksi asia on kuitenkin varmaa - Rauhala muuttaa dynamiikkaa kapteenistossa ja Tappara tulee saamaan erilaisen kapteenin kuin aikaisemmin. Valinta heijastelee tapparalaista kulttuuria, arvostuksen painopisteitä & laajemmin suomalaisuutta. Rauhala on ylöjärveläisyydestään huolimatta tamperelaisuuden esikuva, ei tehrä tästä ny numeroo. On vaikea havaita, kuinka nuori Rauhala kuitenkin on, koska niin voimakkaasti Tapparaan hänet miellän.
Rauhala tulee palauttamaan kentälle ja kentän ulkopuolella niitä arvoja, jotka eivät välttämättä ole viime vuosina heijastelleet riittävästi Tapparan kauniissa ulkokuoressa. Tapparan kapteenius on aina Suomen mittakaavassa jotain sellaista, johon ihan kuka tahansa ei pääse. Liityt haluamattasi jatkumoon, joka yhdistää nykyhetken, tulevaisuuden ja menneisyyden. Paikka on painava, odotukset valtavat.
Uskon, että Rauhala selviää tehtävästä upeasti ja edustaa meille kaikille uutta Tapparaa. Yksikään menneisyyden saavutus ei pyyhiydy pois, mutta kaikella on aikansa. Oletko valmis? Nyt on Rauhalan aika - toivottavasti hän on uusi mestaruuskapteeni Tapparan perinteeseen.
Erkanevat näkökannat
Seurasin hieman foorumin keskustelua ja tulin tulokseen, että tässä on oikeastaan kaksi hyvin erilaista näkökulmaa, jolla asiaa käydään läpi. Näkökulmiahan on toki enemmänkin kuin ainoastaan nämä kaksi, mutta käyn nyt itse nämä kaksi näkökantaa läpi ja mietin asiaa omista lähtökulmistani. En tule väittämään, että jompi kumpi näistä näkökannoista on oikea, mutta ennakoin toisen näkökannan olevan oikea ja toisen väärä. Fanina et koskaan voi välttyä toiveajattelulta, joten sitäkin tulen viljelemään tässä.
Ensimmäinen näkökanta on oikeastaan käyttäjänimen Virvelia_kainaloon lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailema haiskahtaa laihalta sovulta/kompromissilta. On täysin mahdollista, että kyseessä todella oli tällainen kompromissi tai sopuesitys, joka tosin ei tee oikeastaan kenellekään riidan pääosapuolelle (oletus Jussi Tapola & Kristian Kuusela/Jukka Peltola) minkäänlaista kunniaa. Jos tilanne on se, että Rauhala nousee kapteeniksi kompromissina kolmen muun osapuolen välillä niin peruste on mielestäni jo lähtökohtaisesti ohut.
Toivon, ettei kyseessä ole kompromissi, koska tämä ei voi olla näkymättä joukkueessa. Kompromissit toki ovat suomalainen upea saavutus ja kompromissi on monesti pakollinen työkalu. Oikean kompromissin tekeminen ihmisten välillä on kuitenkin vaikeaa, koska kompromissi tarkoittaa menetyksiä kaikille. Kompromissi ei tässä tapauksessa ole win-win, koska tässä näkökulmassa väistämättä Rauhala on "paras, joka on paikalla." Tarkoittaisi siis karkeasti sitä, että Rauhala sopii kapteeniksi, koska se käy Tapolalle, mutta yhtä paljon tämä käy myös Kuuselalle ja Peltolalle.
Toinen mielenkiintoinen lisä soppaan on, että asiaa voi tarkastella myös niin, kuka tästä jää ulos kokonaan. En voi ainakaan itse olla mainitsematta, että Vittasmäki olisi omassa paperissani kuulunut kapteenistoon eli kompromissi ulottuu siihen, että yksi pelaaja jää kokonaan ilman natsaa. Toinen on se, miten Virta on tässä vertailussa edellä ja miksi. En kuitenkaan syvenny tähän enempää, koska kehä on loputon.
Huomattavasti posiitivisempi näkökanta on se, että Tappara uudistuu ja menee eteenpäin. Ihmiset ovat rajallisia, haluamattamme kannamme mukanamme menneisyyttä ja myös inspiroimme tai tukahdutamme tulevaisuutta. Valmentajista on monesti sanottu, että liian pitkän projektin aikana naama kuluu. Tappara on mielenkiintoinen koepalanen tässä, koska Rautakorven & Tapolan tuolileikki on jatkunut kohta vuosikymmenen, joten periaatteessa molempien naaman olisi pitänyt jo kulua.
Jukka Peltola & Kristian Kuusela ovat johtaneet Tapparaa yhtäjaksoisesti melkein yhtä pitkään, jos jätämme huomiotta Ville Niemisen & Tuukka Mäntylän kapteeniudet Rautakorven projektin ensimmäisillä kausilla. Eikä draamaa ja rytinää puuttunut noistakaan kausista. Aika harvoin vastaavalla innolla puhutaan siitä, kuinka paljon pelaajajohtajien kasvot kuluvat vuosien varrella. Jokainen tuntee jo työelämästä mukavoitumisen vaarat ja ne vaarat vaanivat muuallakin kuin vain tässä.
Toivon aidosti, että Tapparan kohdalla kysymys on siitä, että aiempien johtajien kasvot eivät enää yksinkertaisesti inspiroi sitä muutosta, joka on Tapparalle pakollinen. Jos ihmiset tiedostavat tämän, että muutos on aidosti tervetullut ja Rauhalan takana on vahva orkesteri vanhoja tuttuja johtajia, asiat ovat oikeasti lopulta hyvin.
Annetaan mahdollisuus, tuomitaan sitten
Tapparan ystävän arki on ollut viimeisen kuluneen vuoden aikana melkoisen raskasta monella eri tavalla. Oma mielipiteeni on se, että meidän on nyt viimein aika tehdä kunniaan jälleen rakastamallemme organisaatiolle. Olen vuosia tottunut siihen, että Tappara pystyy tekemään kipeitä ratkaisuja ja selviämään niistä eteenpäin.
Otto Rauhala on ansainnut reilun mahdollisuuden tulla osaksi Tapparan upeaa kapteenijatkumoa. Ennen kuin tuomitsemme kaikki muut vyyhtiin liittyvät osapuolet niin annetaan heidän näyttää, mistä on oikeasti kyse. Jokainen tuntee Rauhalan suuruuden lisäksi myös Kuuselan & Peltolan suuruudeen. En usko päivääkään, etteivät he tekisi kaikkeen Rauhalan & Tapparan onnistumisen eteen.
Olemme tuulettaneet jo kaikkea, mitä voi tuulettaa. Pelaajistoa on karsittu ja vaihdettu rankalla kädellä. On aika kirjoittaa uusia tarinoita ja parhaiten ne uudet tarinat antavat kunniaa kaikille osapuolille, kun päästämme oikeasti menneistä irti. Itse ajattelen, ettei tämä ole epäluottamuslause Peltolaa tai Kuuselaa kohtaan ja he myös ymmärtävät asian.
Tapparan pitää uudistua ja kun muutoksen tielle on lähdetty, miksemme muuttaisi kaikkea, mitä voi muuttaa? Kohti tuulta & isoa menestystä. Karavaani kulkee & koirat räksyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti