Tamperelainen hätätila Tapparan piirissä
Asioita voi tarkastella monella eri tasolla, tavalla, persoonalla ja kokemuksella. Oman kokemukseni mukaan tämä on huonointa Tapparan peliä, jota olen koko aktiiviseurantani aikana nähnyt. Jos Tapparan peli olisi tällä kaudella muokattu kirjan muotoon, se ei olisi myydyin kirja kaupoissa. Itse asiassa se todennäköisesti olisi roskakirjojen joukossa, jotka ostetaan ainoastaan tarkoituksessa - osoittaa niiden huonous. Tilannetta voi tarkastella kollektiivinen tai yksilön tasolla, mutta joukkuepelien ikiaikainen totuus säilyy silti: kun joukkue toimii, yksilöt näkyvät. Tapparassa yksilöt eivät näy nimekkyydestään huolimatta juurikaan kuin virheinä kentällä. Virheet ovat mahdollisuuksia oppia, mutta jostakin tämän kauden kotipelistä olisi voinut oppiakin jotain, jos olisi oikeaa halua. Tässä kohtaa on herttaisen sama, ketä tilanteesta syytät, mutta jotakin on alettava tapahtumaan ja aika nopeasti.
Tapolan nopea peli
Haluaisin kovasti, että kauden alla puhutut asiat olisivat totta. En ole kääntänyt takkiani sen suhteen, etteikö Tapparan pelitavallinen remontti olisi tullut perustellusti tarpeelliseksi jo muutama kausi sitten, mutta remontoinnin suunnittelussa on mennyt melkein kaikki päin seiniä. Jääkiekkoa ei voi pelata nopeasti pelkästään hallitsemalla yhtä osa-aluetta pelistä: Tappara rakastaa kiekkoa, mutta kaikki toiminnot kiekolla ovat kuin hidastetusta filmistä. Kun Tappara on kiekollisen hitautensa lisäksi osoittautunut joukkueena hitaaksi reagoinnissa niin lopputulos on kaikkia taruja kauheampi. Tapparan materiaali riittää loistavasti kiekolliseen, laadukkaaseen ja nopeaan peliin, mutta minkäänlaista yhteistä, näkyvää, kuuluvaa tai tuntuvaa suunnitelmaa ei katsomoon erotu.
Kumpi sitten oli ensin? Tapolan halu nopeaan peliin vai yhteisön julkinen paine siihen? On totta, että tällä kaudella Tappara on toisinaan oikeasti jopa viihdyttänyt kentällä, mutta viihteellisyys ei paljoa auta, kun koko vuotava pohja näkyy jokaisessa pelissä. On niin helppoa syyttää Heljankoa, joka toki sekin on hiljentynyt kauden edetessä, vaan syyt ovat edelleen koko kollektiivin käsittämättömän heikossa yhteispelissä. Tappara on alkukauden loukkaantumisten jälkeen kuin traumatisoitunut lapsi, joka odottaa yhteisten ponnistusten voimin, kuinka joku, jossakin, joskus tulee mukaan kokoonpanoon ja muuttaa kaiken hyväksi.
Jos joku ajattelee, että ongelmat oikenevat parilla yksilöllä - joudun tuottamaan pettymyksen. Tapparan pelitavassa yksilöt kuolevat, koska edes Levtchin superkausi ei riitä siihen, että hän voi yksinään järjestää maalit viittä vastustajaa vastaan. Tapolan uudessa pelitavassa vaikuttaa ulkopuolisen silmään siltä, että senttereitä on hankittu näön vuoksi. Heitä pitää olla, mutta minkäänlaista pelipaikan mukaista pelaamista senttereiltä ei suinkaan meillä vaadita.
Tappara voisi oikeastaan nykymallilla pelata yhtä hyvin jatkuvasti ilman hyökkääjiä, koska pelitapamme nopea vaihe tarkoittaa puskemista kiekon kanssa päätyyn, josta kiekkoa ei voiteta. Kun kiekkoa ei voiteta saadaan aikaan vastukselle kiitorata koko kentän pituudelta, josta on mukava kaasuttaa huippuvauhtiin ja iskeä kiekkoa tylysti reppuun. Ilves ei ole mikään pelitavan supertoteutus Liigassa, mutta Ilves on joukkue. Kun Ilves pelaa joukkueena yksinkertaisella strategialla, se saa Tapparan näyttämään kurittomalta lapsilaumalta. Tapolan on viimein aika myöntää realismi: nyt pelaajat on asetettava fläppitaulun kanssa omille pelipaikoilleen. Kiekollisuudesta ei ole mitään hyötyä,, jos peli on kuin hitaasti puksuttava traktori, joka hitaasti siirtyen vaihtaa kentällä paikasta toiseen.
Kenen vastuu?
On hedelmätöntä huudella, kenen vastuulla tämä kaikki on. Koko joukkue ja urheilujohto vastaavat tästä yhdessä. Pitääkö tässä jakaa potkuja? Ainakin jonkun on pian väistettävä paikaltaan. Tapparalla ei yksinkertaisesti ole varaa tällaiseen kiekkoon. Tapola on nyt kovemmassa paineessa kuin 2015 - ja se on aika paljon sanottu. Nyt jos koskaan, keinojen on löydyttävä välittömästi. Tapparan on syytä kokonaisuutena pohtia laajemmin, millainen tulevaisuuden Tappara on ja onko kaikki tekeminen kestävällä pohjalla. Otan mielelläni päähäni sen idiootin hatun, jos joukkue nostaa keväällä kannua. Joka tapauksessa jahtaamisen olisi syytä alkaa jonkun johdolla ja aika pikaisesti.
Tappara joukkuetason suorittaminen on törkeä fanien ja rahoittajien aliarviointi. Fanit rakastavat Tapparaa ja tästä roskasta maksamme päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Fanina on aina mukavaa, koska se toivo ei koskaan tunnu kuolevan. Aina on se seuraava peli. Toisaalta, jos Tappara päättää sukeltaa pimeyteen mieluummin kuin korjata asioita nyt - voi sillä olla positiivisia vaikutuksia kaukaisessa tulevaisuudessa.
Tämän kauden pelastaminen tulee kuitenkin vaatimaan kipeitä, raskaita ja äärimmäisen epätapparamaisia ratkaisuja. Kenenkään työpaikka ei voi olla niin tärkeä, ettei vastuuta ole syytä kantaa. Tapola on tehnyt omilla suorituksillaan Tapparan hyväksi paljon, mutta tällainen kollektiivinen kiiman, pelitavan, selkänojan ja ajatuksen puuttuminen toistuvasti, on kelle tahansa valmentajalle oltava isku vyön alle. Tapparalla ei ole varaa enää olla kokeellisen jääkiekon laboratorio, jossa erilaisia yksilöitä kokeillaan kokeilemisen ilosta ja harjoitellaan pelaamaan kevään hankalinta peliä sarjatilanteen kustannuksella.
Tappara - nyt on aika toimia. Aikaa ei ole paljoa. Kantakaa vastuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti