Kirjoitin otsikon saksaksi, jotta tämä teksti saisi hieman klikkauksia. Täydellisen hämäyksen nimissä itse tekstin kirjoitankin sitten kohderyhmän kielellä. Väitän, että Tappara-faneilla oli astetta mukavampi viikonloppu takana, oi näitä aikoja, jolloin harvoin on mukavaa olla oikean joukkueen fani.
Vaikuttavuutta Berliinistä Luganoon
Olihan siinä omanlaisena fiilis perjantaina. Tapparan harjoitusottelut lupasivat hyvää ja sitä samaa saatiin. Makiata tuli niin paljon, että meinasi sokerihumala iskeä lauantaina. On hyvin vaikea tänä syksynä olla innostumatta jääkiekosta, koska tajuntaan alkaa pikku hiljaa kolahtaa se tosiasia, että jonkinlaisia yleisöjä sallitaan halliin ja keskieurooppalainen laadukas fanikulttuuri piti fiiliksen korkealla kumpaakin peliä katsoessa. Meinasi kotistudiossakin olla suoraan sanoen riehakasta. Nyt voi jo tehdä varovaisia yleistyksiä puheista & pelitavasta. Ehkäpä jonkun ajatuksen voisi yksilöistäkin nostaa ilmaan.
Aloitetaan pelin syksyn kivijalasta. Napit ja nallekarkit alkavat osua kohdilleen pakistossa ja tämä näkyy myös pelissä - enemmän kuin puheissa ja sehän se tärkeintä on. Ihailin jo harjoituspelien jälkeen sitä, kuinka ilkeästi Tappara puolustaa. Viime kaudella tutuksi tullut silmillä puolustaminen on ainakin toistaiseksi loistanut niin Berliinissä kuin Luganossa poissaolollaan. Tätä kadonnutta lasta en kaipaa. En tiedä, onko kyseessä liikeominaisuuksien yhdistelmä vai yleinen fyysinen presenssi, mutta vastustajien on ollut huomattavasti aiempaa hankalampi saada pelinsä rauhoitettua Tapparan puolustusalueelle. Kun vastustajat eivät saa peliä kunnolla rauhoitettua niin Tappara on myös löytänyt samalla keinoja avata todella tiikerinsilmäisiä hyökkäyksiä.
Toinen asia, mikä näyttää menevän todella nopeasti Tapparan puolustajilla eteenpäin on pelin avaaminen. Tässä kuvaan astuvat sentterit, jotka ovat sekä laadussa että määrässä melkoisen hyvällä tasolla. Hyvä viisikkotason toiminta omalla alueella, hyvät paineet sekä loistavat avaukset pitävät huolta siitä, että pelissä tapahtuu fanin näkökulmasta miellyttäviä asioita toisteisesti.
Puolustuksen kautta onkin syytä tarkastella kaikkia kentän osa-alueita yhteen liimaavaa sentteripeliä. Minulla on suoraan sanoen häkellyttävän hyvä fiilis tapparalaisesta sentteriaineksesta tulevalle kaudelle. Suurin ero aiempaan on jalkavuus ja liikevoima, joita Tapparan senttereiltä ei enää puutu pätkääkään. Toinen ihailtava asia on se, että sentterit ovat jokaisessa pelissä toistaiseksi pystyneet pelaamaan sellaista jääkiekkoa, jossa he eivät jatkuvasti jää kummassakaan päässä pelin ulkopuolelle.
Kun nämä kaksi aiemmin hieman hapuilevaa elementtiä Tapparan pelissä lyövät yhteen niin tulos on jotain sellaista, jota kelpaa katsoa. En muista, koska viimeksi olisin oikeasti nauttinut näin lyhyellä aikaa näin vauhdikkaasta ja monipuolisesta Tapparan hyökkäyspelaamisesta. Maaleja tulee, mutta tulkoon.
Lupasin kirjailla tähän blogiin, että luotettava lähteeni on ilmoittanut minulle, että marraskuussa muistelemme tätä blogia surulla, kun näemme kuinka kulmahyrrä pyörii ja ketään ei kiekko kiinnosta. Palataan hänen kanssaan asiaan tuonnempana.
Ylivoimainen ylivoimalla, alivoimalla jumalallinen
Kauden ollessa nuori on hienoa nähdä, että joskus myös nämä pelin pienet osa-alueet toimivat. Tapparalla toimivaa ylivoimaa elokuussa - sitä ei ihan joka kausi näekään. Ylivoiman tarkoitus on kaiketi nimensä veroinen eli käyttää tilaisuus maksimaalisesti hyödykseen ja niinpä tämä taitaa olla, että Tappara käytti viikonloppuna ylivoimapaikkansa kumpaakin vastustaan huomattavasti tehokkaammin.
Vanhoilla silmälläni olin erottavinani useampiakin erilaisia variaatioita, joilla ylivoimaa voi pelata, mutta hienointa tietysti on, että tulosta tulee. Miehitys riittää tällä kaudella erinomaisesti useampaankin kombinaatioon. Vasemmalla on kiva nähdä Morleyn muodossa ihan oikea ampumisuhka ja tämä nuori Salonenhan pamautti oikein upean ylivoimamaalin. Austinin viivapelikään ei ole ajankohtaan nähden hullumpaa.
Alivoimalla Tappara oikeastaan jatkaa jo viime kaudelta tutuilla linjoilla eli selkeällä roolituksella ja sopivilla pelaajilla. Jos tuota viime kauden jo sinänsä hyvää alivoimaa vielä voi pikkuisen parannella niin voisin melkein laittaa allekirjoitukseni lappuun, jossa kerrotaan Tapparan hyvän perusalivoiman lisäksi tekevän alkavalla kaudella myös alivoimamaaleja. Sen verran vaarallisesti Tappara riistää jopa alivoimalla todella syvällä tuota kiekkoa. Mietin jokunen kausi sitten, miten Kärpät saa tuon toimimaan, mutta nyt alan ymmärtää, ettei se Tapparan kuolematon passiivinen alivoima ollut kuitenkaan se paras.
Jos vielä tähän hieman jatkan viikonlopun antia yksilötasolle niin onhan tässä annettava niitä leijonia, kun koko viime kausi tuli tykitettyä lampaita kaikille, omille ja vieraille.
Tyler Morley on ollut vakuuttava kaikissa peleissä, joissa on pelannut. Kunnossa pysyessään on niin selvä ykkössentteri kuin olla ja voi ja jotain sellaista, joka Tapparalta on puuttunut. Todellista ja aitoa, puhdasta ja kaunista halua voittaa sekä äärimmäisen älykäs pelaaja kumpaankin suuntaan.
Patrik Virta on näyttänyt entistä paremmalta, kun hänen ei tarvitse (vielä) kantaa tuota ykkössentterin roolia. Pääsee nyt pelaamaan huomattavasti paremmin vahvuuksillaan ja se tuottaa myös tulosta. Jos jonkun maalineduskahakan viikonloppuna näin niin aina sieltä Patrikin pää nousi lopulta esiin. Tuolta saattaa tapahtua jotain.
Kyle Platzer - mikä mies se tämä on? Jalka liikkuu ja stunttaa aivan joka paikassa, mihin vaan ehtii. Osaa tehdä maaleja, mutta ennen kaikkea hän tuntuu olevan joka paikassa koko ajan. En muista näin liikkuvaa "kolmossentteriä" Tapparassa ihan toviin nähneeni. Eiköhän tämäkin ukko jotain pisteitä tule tekemään ja näyttää orastavaa kemiaa löytyvän myös Peltolan kanssa.
Samuel Salonen - tykki on valmis ja maaleja tulee. Hymy on leveä ja näyttää oikeinkin hyvin pysyvän tahdissa mukana. Erikoisosaamista löytyy, jota voi ylivoimalla hyödyntää. Tämä on ehdottomasti ollut itselleni suurin yllätys kaikista. Ja ei siis negatiivisella tavalla!
Brady Austin on omaan silmään parantanut joka pelissä menoaan. Vaikuttaa todella jämäkältä pakilta ja juuri sellaiselta pelaajatyypiltä, jota Tappara kaipaa. Näyttää pysyvän hyvin leikissä mukana ja löytyy ylivoimalla myös näppärät ominaisuudet, joita osaa hyödyntää.
Santtu Kinnunen jatkaa selvästi siitä, mihin hän viime kaudella jäi. Ja tuo jatkopiste ei ole lainkaan huono eli eiköhän tässäkin tapauksessa ole enemmän runsauden pulaa.
Jussi Tapolalla on pitkästä aikaa mukavanlainen ote tuolla vaihtopenkillä ja näyttää oikeasti tekevän ihan kovaa duunia siellä joukkueensa eteen. Mukava nähdä myös valmentajan elävän tuolla tavalla joukkueensa matkassa mukana, koska se ei ainakaan heikkous voi olla.
Kokonaisuutena tämä meidän kriisiseura voi ainakin ihan kohtuullisesti ja kriisi on kanavoitunut varsin mukavalla tavalla, jos se tällä tavalla tulee näkyviin. Olipas hieno viikonloppu Tappara-fanina. Wir sind bereit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti