Harjoittelut on harjoiteltu, mitä jäi käteen Tappara?

 Perjantai-illan parhaat & muut säälittävät jutut

Aina, kun yrittää jotain analysoida, kannattaa mielestäni olla rehellinen. Työvuoroni esti Tapparan viimeisen harjoituspelin täysipainoisen seuraamisen tänään 20.8., joten joudun tyytymään tämän pelin osalta pintapuoliseen analyysiin sen peliajan osalta, jonka näin. En pyydä anteeksi mahdollisia asiavirheitä ja niistä saa minua esimerkiksi kommenteissa ojentaa.

Sivusilmällä seuraten ensimmäisen erä vaikutti suhteellisen tasaiselta väännöltä kahden vuodenaikaan nähden hyvätasoisen joukkueen välillä. Vaikutelmani voi olla väärä, koska olen pitkäti selostuksen varassa (mainittakoon vielä erikseen, että harjoituspeliksi IFK oli löytänyt aivan loistavan parivaljakon analysoimaan ja selostamaan peliä, tämä miellytti kovasti!), mutta molemmille sen perusteella siunaantui jokunen maalipaikka, vaikkei kummallakaan selvää hallintaa ollutkaan.

Toisessa erässä sain raivattua itseni telkkarin eteen ja siirryin aidosti seuraamaan peliä. Arvostin kovasti sitä aktiivista otetta peliin, joka Tapparalla erässä oli. Virheet ovat osa peliä, mutta toisessa erässä Tapparalla oli lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta koko ajan pelin hallinta itsellään ja erityisen ilolla tervehdin viimein Tapparan onnistunutta karvauspeliä. Olen jauhanut varmaan kyllästymiseen asti, kuinka mielellään näkisin joskus, kuinka Tappara tuon saa toimimaan ja tänään se sai IFK:n kyllä paikoitellen aivan pyörryksiin. Olin hyvin iloinen siitä tavasta, jolla Tappara puolustaa. Puolustuksessakin hieman samanlainen voimakas paine vei myös parhaan terän IFK:n hyökkäämisestä ja oikeastaan pitkiä rummutuksia ei Tapparan päässä nähty. Jos jotain ongelmaa haluaa välttämättä etsiä niin pienen huolen esitän loistavasti liikkuvasta puolustuksesta huolimatta ajoittaiseen kummalliseen viisikon repeämiseen pystysuunnassa. Tapparan pelitapa on lyhyellä otannalla pelaajille ainakin riittävän vaativa, koska sen lyhyen hetken kun kiekon kanssa jäädään omiin aika nopeasti avauspaikat on ummessa.

Kolmas erä noudatti pitkälti jo totuttua tapparalaista kaavaa, kun luukut laitetaan ns. kiinni ja otetaan hieman sieltä karvausvaihteesta pois ja puolustetaan pikkuisen enemmän. Mainittakoon toki, että tämä tapahtui vasta jälkimmäisellä kympillä, mutta sitä ennen käytiin tekemässä pari maalia, joista oikein meinasi silmät kostua, kun sen verran harvinaista herkkua tuollaiset maalit olivat esimerkiksi viime kaudella. Nähdäkseni se oli pakeista Tuulola, joka heitti aivan tolkuttaman hienon ja täydellisen syötön vauhtiin toiselle puolelle nousevalle Petteri Puhakalle. Sehän oli kuin koulumaali. Nostin myös virtuaalisen hatun tuolle erittäin yksinkertaiselle maalille, jonka viimeisteli Santtu Kinnunen. Se on kevyen näköistä, mutta maalilla oli loistavat tukitoimet ja vanha tuttu Garteig perinteisellä tavalla sopivassa maskissa. Näki kiekon kyllä - kun se oli maalissa.

Ei parane ainoastaan kehuskella omia vaan myös huomioida vastustaja. IFK oli oikeastaan todella vakuuttava ja peli oli pitkälle tasaista vääntöä. Jos oikein nuolaistaan ennen kuin tipahtaa niin tässä saattaa olla koko kaudelle ja jopa keväälle melkoinen parivaljakko. IFK:n pelin peruspilarit ovat hyvin kohdallaan ja puolustus ei vuoda juurikaan. Jokainen maali piti IFK:ta vastaan ansaita ja mitään ei tullut ilmaiseksi. Tähän on äärimmäisen mukavaa lopetella harjoituskausi Tapparan osalta.

Nostetaan tästä pelistä myös muutama yksilöt esille ja tutuksi käyneellä tavalla en aio edelleenkään suostua tällä otannalla ketään laittelemaan bussin alle. Sanottakoon kuitenkin, että muutama ilman mainintaa jäävä pelaaja jättää edelleen toiveita paremmastakin.

Puolustajissa on laatua takana, joten olisi vääryys jättää kukaan puolustuksesta ilman mainintaa. Jotain yksittäisiä virheitä käy, mutta isossa kuvassa tämä valtava steppi nopeudessa ja ilkeydessä on kyllä sellaista, että kyllähän tätä kelpaa katsella. Sentteriosasto näyttää Tapparalla harvinaisen hyvältä, kun jopa Rönni näyttää ihan ikäistään isommalta pelaajalta ja Platzer sen kuin parantaa minkä kerkeää. Melkein kyyneleet tulee silmiin, kun "kolmossentteri" menee jalalla ohi vastustajan puolustajasta ja heittää maalin. Henriksson & Puhakka on pakko mainita erikseen, että viime kaudella on todellakin laitettu rahaa pankkiin ja näyttää kasvavan korkoa. Vanhatalo on myös jättänyt typeryydet pois ja paikoitellen aivan upeaa menoa Rauhalan kanssa.

Harjoituspelit kokonaisuudessaan

Olemme nähneet vähän kaikenlaista, mutta päällisin puolin ainakin itse kiittelen vuolaasti kaikkea sitä, mitä on tehty. On ilmeistä, että otanta harjoituspelien jälkeenkin on edelleen pieni ja pitkä kiekkotauko tarkoittaa monelle sitä, että näen pelistä juuri sitä, mitä haluan nähdä. Niin varmasti myös moni muukin ja se on normaalia. Kyllä se tuloskin silti jotain kertoo. Pelit olivat kaikki tiukkoja, mutta lopputulos kolme voittoa ja yksi tiukka maalin tappio. Ei huono, ei ollenkaan.

Mitä tulee pelitapaan niin olenkin jo muutaman hajatelman nostanut aiemmin esille: karvauspelaaminen on selvästi Tapparalla vaihtunut huomattavasti aktiivisempaan versioon. Tappara tulee oikeastaan jokaisella kentän osa-alueella viimein oikeasti päälle ja iholle. Jos tuo tappiopeli KooKoolle jätetään omaan arvoonsa niin niitä seisovia hetkiä on pelissä suhteellisen vähän. Olen nauttinut täysin kirvesrinnoin näistä esityksistä ja siitä, että sille aktiivisuudelle on oikeasti katetta eikä vain puhetta. On toki samalla huomattava, että joukkue on aika erilainen kuin ennen eli onko lopulta kaikki muutokset vain tuotu sisään muualta? Ehkä on, ehkä ei.

Puolustuspelaamista olen jaksanut kehua ja jaksan kehua sitä yhä uudestaan, koska se on oikeasti Tapparalla ollut myös aktiivista ja ilkeää. Tämän lisäksi puolustusaktiivisuus ei koske ainoastaan nimellisiä puolustajia vaan nimenomaan koko viisikko tekee yhdessä töitä puolustuksessa ja niinhän sitä pitääkin tehdä. Koko paineistavan pelin idea on pitkälti tehdä kaikki yhdessä. Silmämääräisesti Tappara antaa kyllä vetoja esimerkiksi viivalta edelleen, mutta seisovat vaiheet, jolloin viivalta saa ottaa pari askelta kohti Tapparan maalia loistavat ainakin toistaiseksi poissaolollaan.

Sentteripelin merkitys tulee näkyviin pitkälti yksilöissä, koska sentterit liimaavat pelin monella eri tavalla kasaan. Jokaisesta Tapparan sentteristä löytyy tällä hetkellä kaivattuja liikeominaisuuksia, joka mahdollistaa suhteellisen nopean pelaamisen. Jos tästä nyt vielä haluaa välttämättä nostaa jotain negatiivista niin avaukset, ajoitukset yms. ovat toisinaan edelleen hukassa. Kun avaukset epäonnistuvat niin Tapparan peli alkaa herkästi kaartua kohti viime kauden perusongelmia ja kiire tulee nopeasti. Uskon, että tästä vaivasta päästään kauden edetessä, kun vain saadaan enemmän yhteistä kosketuspintaa ja hieman tuttuutta siihen, missä kaveri menee. Jotain on vielä varmasti varastossakin koko jengillä, joten hienoa sekin. Heljanko jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi ja ei tämä Piiroinenkaan ihan turhalta kaverilta vaikuta.

Tässä olisi nyt suhteellisen kiva paikka suunnata kohti ensimmäisiä CHL-kohtaamisia ja sitä kautta lähteä iloiseen Liigakauteen. Tappara on terästä. Kohinaa on mukavasti taustalla, karavaani kulkee ja voittoja tulee. Kai täällä vielä jotain osataan, vaikka sitä harvoin jaksaa muistella. Jonkinlaisen ennakon toivottavasti saan aikaiseksi tänne tulevista CHL-peleistä ja vastuksista! Nähdään siellä!