Jotain tuttua tässä on...
Täytyy myöntää, että on hitusen tiukkaa henkisesti lähteä tätä jälkimmäistä blogitekstiä viikonlopusta kirjoittamaan. Taitavat omatkin energiat olla hiipuneet eilen kovaan paikalliseen. Tänään on hieman valitettavaa, että paikalle ei luistellut kovinkaan taisteluhaluinen Tappara. Yritän jotain näistä tämän peleistä raapustaa kasaan aloittaen päivän ensimmäisestä pelistä jatkaen sitten lopuksi Tapparaan. Vedetään sitten koko turnaus pakettiin.
Alkupalat Ilves-HPK
Jos HPK:ta on tullut hieman kauden alussa arvosteltua niin ainakin tässä turnauksessa se oli lopulta suurin nostaja. Ilves kevensi kokoonpanoaan ja pelin aikainen ajankohta kyllä toi aika hyvin näkyviin, mikä se muutaman tunnin merkitys tässäkin lajissa on. Taisi myös Ilveksellä käydä sama kuin Tapparalla, että paikallismatsi vei sekä henkisen että fyysisen energian. Jos eilen pääsin kehumaan Ilvestä hyvästä peli-ilmeestä niin tänään Ilves ei oikeastaan ansainnut koko pelissä yhtään mitään. Pelin ensimmäisessä erässä Ilves pystyi hieman painostamaan, mutta salama-alkunsa jälkeen Ilves ei oikeastaan saanut mitään järkevää aikaiseksi.
Ilveksellä on kyllä valtava halu tehdä kovaa jalkatyötä hyökkäysalueella oikeastaan kokoonpanolla kuin kokoonpanolla. Tätä on sinänsä hienoa seurata, koska karvaaminen hyökkäysalueella on ideana ihan hyvää. Olen jokusen vuoden ihmetellyt, miten Tappara ei juuri ikinä ole saanut sinänsä varsin helppoa "ykkönen kiinni, kakkonen ja kolmonen tukemaan" -tyyppistä hyökkäämistä toimimaan yhtään. Tässäkin lyhyessä turnauksessa sitä nähtiin oikeastaan kaikilta muilta onnistuneesti edes vähän, mutta Tapparan osalta varsin vähän. Ehkäpä tuohon yksityiskohtaan palataan vielä kauden edetessä. Ilves ei tällä tavalla HPK:ta vastaan saanut kyllä mitään järkevää aikaan tänään, mutta suurimmat ongelmat Ilvekselläkin oli kuten Tapparallakin avauspelaamisensa kanssa. Käytännössä kyllästyin jossakin toisen ja kolmannen erän aikana siihen, kun Ilves ei saanut millään hyökkäystä edes siniselle asti.
Jos tästä nyt haluaa jotain syvempää johtopäätöstä tehdä niin HPK otti ison loikan kohti parempaa. Toisaalta HPK:lla näyttää olevan pienimuotoinen ongelma siinä, ettei Lebedeff ainakaan allekirjoittanutta vakuuta maalilla yhtään ja kuitenkin vaikuttaa olevan "pelaamalla kuntoon" -tyypin ykkösmaalivahtia Kerholle. Puolestaan tämä kadonnut heinäkuu väärin kirjoitettuna eli Joly vaikuttaa kohtalaisen lupaavalta kaverilta Liigaan. Vielä lupaavampi hän on HPK:lle, koska hän taitaa melko lailla vastata 75 % joukkueen tekemistä maaleista. Jos ei meillä ole valmista niin eipä ole muuallakaan.
Sinänsä toki on harmittavaa, että tänään naapurin peli oli mielestäni jääkiekkona kiinnostavampaa seurattavaa kuin finaali, jossa rakas Tappara pelasi.
Tappara tarjoilee sitä heikompaa hiihtokenkää
Annetaan kuitenkin ensin ihan reilu tunnustus KooKoolle. Kun tässä nyt on tullut pari peliä tätä joukkuetta katsottua niin voisi sanoa näin lyhyesti, että KooKoo on se perinteisin kiekkokontrollijoukkue näistä kaikista. HPK yrittää, muttei onnistu, Tapparalla & Ilveksellä tuntuu olevan vielä turhan suuri into koohottaa pystysuunnassa. KooKoo pelasi vuodenaikaan nähden ihan hyvätasoisen pelin Tapparaa vastaan, vaikka Tappara Ilveksen tavoin jätti ehkä parhaimmat aseet tänään penkille. Se ei tietysti ole selitys mihinkään, mutta KooKoo oli ainoa näistä paikalle olleista, jonka pelistä pystyi erottamaan edes sellaisia peruslainalaisuuksia, jotka jääkiekkoon kuuluvat. Oli hienoa, että jollakin joukkueella riitti maltti & kyky antaa selkeitä yksinkertaisia syöttöjä ja muodostaa järkeviä syöttöketjuja. Näillä tänään Tapparaa sitten hieman riepoteltiin. Tuloksellisesti peli jäi tiukaksi, mutta pelillisesti KooKoo olisi ehkä voinut piestä Tapparaa pahemminkin.
Tappara aloitti ensimmäisen erän aivan täysin seurantastrategialla eli käytännössä peliä ei tunnuttu saavan auki ensinkään. Jos joskus mieleeni on hiipinyt, että tuo oli sellainen ohoh-maali, jota Rautakorpi aina manailee, niin se KooKoon ensimmäinen oli. Tämän jälkeen Tappara sentään hieman yritti, mutta ensimmäisestä erästä mieleen jäivät lähinnä Vanhatalon, Rönnin & Henrikssonin pelit hyökkäysalueella. Rauhala pelaa tasollaan, mutta muutoin oikeastaan kukaan ei jäänyt mieleen mitenkään. Toisessa erässä Tappara heräsi peliin mukaan ja tässä erässä sentään nähtiin kunnon puolustamista ja yritystä hyökätä samalla tavalla kuin KooKoo, mutta valitettavasti Tapparaa ei tälläkään kertaa huvittanut hoitaa niitä viimeisiä metrejä ammattijoukkueen tavoin. Viimeinen ratkaisu oli pääsääntöisesti todella luokaton tai sitten tyhjästäkin vaan vedettiin ohi tai seinille. Henkinen energia taisi valua aivan täysin Ilveksen voittoon.
Kolmannessa erässä peli ainoastaan ratkaistiin. Mitään muuta tuosta erästä ei jäänyt mieleen kuin muutama yksittäinen Vittasmäen loistosuoritus ja se, että toisessa erässä jokseenkin hyvin esiintyneet kolmos- ja nelosketju katosivat kuvasta aivan kokonaan. Kolmannessa erässä Tappara ei saanut minkäänlaista kiriä tai yhtään edes puolikasta kunnon yritystä kohti maalia aikaan, joten laihaksi jää kerrottava tältä osin. Positiivistakin pelistä voi hakea - sen tiukkuus. Mutta suurinta miinusta pelistä ainakin omissa silmissäni tuottaa se, että Tappara ei oikeastaan tunnu saavan edes jääkiekon perusasioita kohdalleen, jos muutama tärkeä pelaaja on poissa. Optimaalitilanne tämä ei ole, mutta ehkei vielä tarvitse ratkaisevasti olla huolissaan.
Turnausyhteenveto
Tapparan harjoituskausi kulkee nopeasti kohti loppuaan. Mitäs on tähän mennessä jäänyt käteen? Joku jossakin jo ennätti sanoa, että kaikki viime kauden oireet on pelissä, mutta tähän en vielä itse ainakaan lähtisi allekirjoitustani rustaamaan. Tapparan karvauspelaaminen on aivan toisenlaista kuin aikaisemmin ja aktiivisempaan karvaukseen on selvää ja aitoa pyrkimystä. Tässä on nyt nähty kolme peliä ja ainakin itselleni hyvinkin voimakkaasti pistää silmään, että Tapparalla on selvästi luisteluvoimaisempi pakisto kuin viime kaudella. Toinen on se, että Tappara on kahdessa kolmesta pelistä pystynyt kuitenkin puolustamaan tiukasti ja ilkeästi omalla alueella. KooKoo peli oli oikeastaan ensimmäinen harjoituskaudella, kun selvästi näkyi oireita siitä, ettei pelissä mikään toiminut. Tämän seurauksena nähtiinkin sitten tapparalaista seisoskelua nopeasti, kun se tärkein pelissä toimiva elementti eli liike lopahti kokonaan.
Huomauttaisin myös, että keskialueella Tappara on aivan selvästi muuttanut tapaansa pelata jo muutaman pelin perusteella. Tappara ajaa keskialueella voimakkaasti lapa edellä kiekolliseen kiinni ja kiekkoja myös riistetään huomattava määrä jo ennen kuin vastustaja pääsee käynnistämään hyökkäyksen. Taaksepäin nojaava ja pakittava trappi on oikeastaan kadonnut kuvasta kokonaan. Tämä pelitapa on riskialtis, mutta uskoakseni näille liikeominaisuuksilla ja yhteispelin kehittyessä tuosta on vielä merkittävää iloa kauden edetessä. Omalla alueella muutamassa harjoituspelissä nähty tiivis ja ilkeä puolustaminen on ehdottomasti pidettävä, koska keskimäärin tuolla tavoin voittaa enemmän kuin sillä passiivisella seisoskelulla keskellä oman maalin edessä.
Olen edelleen iloinen, että Tappara jatkaa alivoiman kanssa siitä, mihin se jäi viime kaudella. Hieman on miehet vaihtunut, mutta Tappara pelasi turnauksen parasta alivoimaa aivan heittämällä. Aktiivista, ilkeää, jatkuvasti liikkuvaa, monipuolista ja nohevaa. Tapparan alivoiman hienous on myös siinä, että sitä pelataan suhteellisen samalla tavalla isolla kasalla ukkoja. Ei ole vielä kovinkaan kiinteitä pareja, mutta tästä huolimatta hommat toimivat suoraan sanoen erinomaisesti. Myös ylivoimalla Tappara oli esimerkiksi viime kauden tylsyyteen verrattuna jo nyt paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa.
Ehkä suurin huoleni edelleen liittyy siihen, kuinka Tappara tulee saamaan tuon hyökkäyspelaamisen helmasynnin poistettua pelistä. Tapparan karvaaminen on edelleen ollut kahdessa kolmesta pelistä harjoituskaudella samanlaista päätöntä juoksemista ilman kunnollisia tukitoimia vastustajan hyökkäyspäässä. Maalille mennään hitaasti ja peliä tuplataan kulmaan, muttei triplata. Toisinaan tuntuu, että vastustajat löytävät pienin kierroksin reitit Tapparan maalille, mutta Tappara ei edes vahingossa löydä vastaavaa reittiä vastustajan maalille.
Otetaan vielä muutama yksilötason nosto tähän loppuun, jottei kukaan syytä minua siitä, etten koskaan katso ihmisiä:
Merelä - esiintyi mielestäni edukseen tässä turnauksessa, oli halukas, aktiivinen ja uskalsi pelata vahvuuksillaan, myös pientä esimakua saatiin, mihin pystyy
Peltola - alkaa palautua ja nyt näkyy taas sitä tutumpaa tiikerinsilmää
Pakisto kokonaisuutena - on yllättänyt minut positiivisesti erityisesti liikkuvuudellaan
Platzer- jos löydetään kunnon roolitus niin tässä on melkoinen salainen ase Tapparaan, mutta tarvitsee selvästi juuri oikeat pelikaverit. Jos on väärän kaverin vieressä niin pelistä ei tule yhtään mitään
Morley - johtaja on tullut takaisin. Hänen ympärilleen voidaan rakentaa monenlaista kivaa ja rooli tulee olemaan iso. Toivottavasti ei kuitenkaan liian iso.
Vanhatalo - äärimmäisen hyvää pelaamista molemmissa turnauksen peleissä
Ketään en lähde kyllä suolaamaan yhden turnauksen perusteella, joten jätetään lokalistan kaivaminen vaikka lokakuuhun. Tästä on hyvä jatkaa. Jääkiekko on taas täällä! Kyllähän tässä onkin jo ollut ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti