Oi perjantai kolmastoista
Perjantai on monesta syystä ihan äärimmäisen mahtava päivä, mutta sellainen poikkeuksellisen hyvä syy on, kun avautuu näkymä tamperelaiseen jääkiekkokulttuuriin. Voi kuinka sitä onkaan ollut ikävä, vaikka tietysti puitteet edelleen ovat mitä ovat niin kyllä lapsellinen into sotkee kaikenlaisen järkevän analyysin, jota tehdä voi. Sääkin oli suunnilleen sitä, mitä odottaa pitää, joten tästähän on kiva aloitella viikonloppu. Pienehkö pettymys liittyy siihen, ettei junnuhallissa ole alkoholitarjoilua ja automaattikaffe ei oikein meinannut maistua.
Tiiraillaan, mitäs muut tekee
Töistä lähdin viivana klo 16:15 kohti Tesoman hallia. Sattuneesta syystä ja neljän ruuhkasta johtuen HPK-KooKoo pelin ensimmäinen erä meni ohi, mutta toisessa pääsi jo hyvin seuraamaan. En tiedä, pilaavatko värilasit usein tai kokonaan kokemuksen, mutta suhteessa illan päänäytökseen peli tuntui aika haalealta näiden kahden välillä. Toki olisi kai aika inhimillistä odottaa, että peli on kovin näyttävää juuri kellään, kun eletään kuitenkin syksyä, mutta päällisin puolin näin HPK:n ja KooKoon pelissä enemmän päätöntä kohkaamista kuin kontrolloitua mitään.
Aika kauheaa sanoa, mutta pelistä ei jäänyt itselleni oikeastaan mitään muuta mieleen kuin se, että HPK oli jokseenkin saanut rivinsä ja pelinsä viikossa kasattua ja pelasi ihan hyvänlaista jääkiekkoa, tosin niillä puutteilla, jotka ennakkoon puutteiksi tiedettiin. Maalintekijöitä ei ole ihan jonoksi asti ja en tiedä, onko tilanne aivan täydellinen, jos ja kun HPK:n erottuvin kenttäpelaaja on Tommi Tikka. KooKoo sen sijaan näytti paikoitellen jopa hyvältä, vaikka peli olikin pitkälti päästä päähän menevää kiekottelua. KooKoon suurimmat virheet olivat lähinnä siinä, että melkoisia Rautakorven ristimiä "ohoh-maaleja" meni verkkoon.
Puolustuspeli ei kummallakaan ainakaan omaan silmääni vakuuttanut yhtään. Hauska kuriositeetti KooKoosta onkin, että sehän oli melkein kuin olisi seurannut Ilvestä parin kauden takaa. Enemmän tuo KooKoo muistutti sitä minun päässäni olevaa Ilvestä kuin itse Ilves. Pitkä liuta tuttuja pelaajia Ilveksestä, vaikka Meskanen näytti lähinnä viihtyvän pelin ulkopuolella enemmän kuin sen sisäpuolella. Rautiainen räksytti vanhaan malliin, muttei varsinaisesti uhkaksi asti mennyt. Ehdottomasti turnauksen tähän asti hienoimmat torjunnat esitteli tämä nuori maalivahti KooKoosta.
Jos tästä pelistä nyt jotain perspektiiviä yrittää hakea siihen, missä esim. Tappara menee - kaiketi tässä ihan hyvin mennään. Kenenkään peli ei vielä ihan hirveitä hurraahuutoja aiheuta. Enpä tosin tällä perusteella uskaltaisi kumpaakaan, KooKoota tai HPK:ta vielä lähteä sääleihin edes veikkailemaan. Ei peli mitään katastrofia ole, olen nähnyt huonompaakin.
Illan päänäytöksen havainnot
Jos tästä pelistä nyt jotain perspektiiviä yrittää hakea siihen, missä esim. Tappara menee - kaiketi tässä ihan hyvin mennään. Kenenkään peli ei vielä ihan hirveitä hurraahuutoja aiheuta. Enpä tosin tällä perusteella uskaltaisi kumpaakaan, KooKoota tai HPK:ta vielä lähteä sääleihin edes veikkailemaan. Ei peli mitään katastrofia ole, olen nähnyt huonompaakin.
Illan päänäytöksen havainnot
Ai jai ja voi että! Olipahan hienoa nähdä pitkästä aikaa kunnon paikallispeli ja vielä elokuussa. Varmaankin se on tämä suhteellisen lämmin ilma ja utopistiset odotukset, jotka saavat maailman näyttämään niin kauniilta. Kuvittelen näkeväni kaikkea, mutta lopulta en oikeastaan taida nähdä juuri mitään. On kuitenkin rehellisyyden nimissä pakko kehua vastustajaa silloin, kun on sen paikka. Mielestäni Ilves oli tässä pelissä juuri niin hyvä kuin ennakoissa saattoi odottaa. Oli myös hienoa, että kerrankin kuvittelen myös Tapparan ottaneen vastustajan niin leikisti tosissaan kuin pelin voi ottaa.
Peli itsessään jakautui hallinnan puolesta mielestäni aika lailla kahtia. Pelin ensimmäisen erä oli toki tasainen, mutta itse arvioisin Ilveksen olleen hitusen niskan päällä. Ainakin Ilves puolusti omaa maaliaan sellaisella vimmalla, että Tapparan oli todella vaikea päästä murtautumaan oikeastaan minkäänlaiseen kunnon paikkaan. Jotain yksittäisiä jo viime kauden legendaariseksi muodostuneita pyörityksiä saatiin aikaan, mutta mitään järisyttävää ei oikeastaan. Toisessa erässä ja erityisesti ensimmäiset 15 minuuttia siitä Ilves tuntui löytäneen jonkinlaisen Tapparan kaatamisen vaihteen. Olisi kiva sanoa, ettei Ilveksestä jäänyt ketään mieleen, mutta Ilves vaikutti hyvinkin tasapainoiselta ja mm. Kontiola oli aika vaarallisen oloinen kaveri siellä puolella. Tapparan oikeasti ainoa vaarallinen hetki osui erään, kun Ilves teki avausmaalin. Tuota ennen Kuusela taisi parikin kertaa virittää ihan napakasti tolppaan. Tapparan kohdalla toinen erä meni vähän sillä tavalla ohisektoriin, että se vain pelattiin loppuun asti pois.
Peli itsessään jakautui hallinnan puolesta mielestäni aika lailla kahtia. Pelin ensimmäisen erä oli toki tasainen, mutta itse arvioisin Ilveksen olleen hitusen niskan päällä. Ainakin Ilves puolusti omaa maaliaan sellaisella vimmalla, että Tapparan oli todella vaikea päästä murtautumaan oikeastaan minkäänlaiseen kunnon paikkaan. Jotain yksittäisiä jo viime kauden legendaariseksi muodostuneita pyörityksiä saatiin aikaan, mutta mitään järisyttävää ei oikeastaan. Toisessa erässä ja erityisesti ensimmäiset 15 minuuttia siitä Ilves tuntui löytäneen jonkinlaisen Tapparan kaatamisen vaihteen. Olisi kiva sanoa, ettei Ilveksestä jäänyt ketään mieleen, mutta Ilves vaikutti hyvinkin tasapainoiselta ja mm. Kontiola oli aika vaarallisen oloinen kaveri siellä puolella. Tapparan oikeasti ainoa vaarallinen hetki osui erään, kun Ilves teki avausmaalin. Tuota ennen Kuusela taisi parikin kertaa virittää ihan napakasti tolppaan. Tapparan kohdalla toinen erä meni vähän sillä tavalla ohisektoriin, että se vain pelattiin loppuun asti pois.
Kolmannessa erässä Tappara rupesi löytämään hieman uudenlaista virikettä peliinsä. Kokematon väittäisi, että Ilvekselle taisi käydä vähän legendaariset tuossa parin maalin johdossa. Kun Ilves vielä kolmannessa erässä sai Tapparan YV:n tapettua niin täytyy myöntää, että olin jo aika lailla myynyt Tapparan osakkeet pois. Tappara kuitenkin malttoi pelata sen verran, että Ilveksen pienestä haparoinnista varakapteeni Peltola sai Vittasmäen avustuksella puolittaisen läpiajon tai ainakin 2vs1 hyökkäyksen ja viimeisteli tyylikkäästi. Tappara saikin tästä oikein mukavasti energiaa ja yhtäkkiä Ilves rupesi tekemään sitä, mitä Tappara on tehnyt viimeiset pari vuotta eli yritetään tappaa peli pois pelaamalla minuutit. Niinhän siinä lopulta kävi, että loistava Morley liukui paikalle ja laittoi kyllä semmosen karkkimaalin, että huh hei ja katsomo hurraa!
Peli oli mielestäni vuodenaikaan nähden tasokas, mutta lopputulos olisi voinut olla toinenkin. Kun on tiukka peli niin sitten aika pienet asiat sen lopulta ratkaisee. Ilves sai omat paikkansa mm. kolmannen erän lopussa, kun vielä ennen loppua Kontiola ehti läpiajoon, mutta Heljanko kesti. Yksilöistä voisi sen verran nostella esille, että Ilveksen maalivahti Langhamer vaikutti omaan silmään suhteellisen varmalta ja hyvältä veskarilta. Heikkoudeksi näytti muodostuvan kummallinen tapa hukata kiekko patjoihinsa ja mailapelaaminen ei kyllä hirveästi vakuuttanut. Toisaalta rauhallisuus oli kyllä melkoista ammattimiehen rautaa. Kenttäpelaajista Ilveksellä mieleen jäi juurikin Kontiola & Suomi, mutta kokonaisuutena Ilves oli kokonaisvaltainen. Ei siellä ihan mitään perässä vedettäviä ollut mukana.
Tapparan puolelta pidin kovasti meidän tästä kapteeni Rauhalan johtamasta "mörssäriketjusta." Kyllä meinaan melkoista hurlumheitä pidettiin Ilveksen päädyssä kolmannessa erässä. Vanhatalo on löytänyt jotain uutta potkua luisteluunsa, mutta Moilanen & Rauhala kavereina niin oli kyllä semmosta vanhanliiton fyysistä menoa, jossa laidat rytisi ja äijät oli kumossa. Ai että minähän tästä ihan meinaan syttyä. Morley on kyllä nappiosuma kaikella sillä, mitä osaa tuolla kentällä tehdä. Aivan kerta kaikkiaan sydän meinaa pakahtua, kun pitkästä aikaa meillä on ykkössentterin tasoinen kaveri, joka kyllä kestää vertailun kaikkiin kilpailijoihin. Tekee kavereista vieressään myös parempia ja "kokoaan isompi" pelaaja, joka uskaltaa mennä röyhkeästi pieniin väleihin. Silmäkarkkia taas maalin muodossa. Peltola nyt lienee selvä tässä kohtaa. Pitäskö katsoa jotain pettymystä? En oikeastaan ole mihinkään erityisen pettynyt, mutta Austinilla on vielä hieman hakemista, vaikka paransikin roimasti pelin loppua kohti. Puolustus kokonaisuutena ansaitsee suitsutusta, liikkuvaa ja ilkeää pelaamista omissa, mutta kyllähän lähdetään kuin tykin suusta kun on paikka. Laitetaan vielä lisämaininnat, että hienot veivit rankkareilla Platzerilta ja todella jämäkät rankkaritorjunnat Heljangolta.
Jotain voisi veistellä pelitavasta, mutta tässä vaiheessa kautta se olisi aika turhaa. Ehkäpä pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, miten eri tavalla Tappara nyt pelaa keskialueella. En tiedä, onko tämä johdannainen sentteripelin laadullisesta parantumisesta, mutta todella rohkeaa karvauspeliä uskalletaan siellä pelata. En muista viime vuosina nähneeni, että Tapparan pelaajat tulevat keskialueella ns. lapa pitkällä karvaamaan kiekkoa pois vastustajalta. Muistan enemmänkin niitä tuhansia epämääräisiä tökkäyksiä, kun kiekkoa tökitään sinne ja tänne. Okei, on tuo riskialtista, koska muutamaan kertaan Ilves sai tuollaisen voimakkaan kiekolle riistoon menemisen jälkeen kiekon ja äijähän meni ohitse tilanteesta niin että heilahti. Mutta vastapuolella on se, että erityisesti kolmannessa erässä Tappara riisti Ilveksen hyökkäykset jo keskialueella tuolla tavalla jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.
Tapparan puolelta pidin kovasti meidän tästä kapteeni Rauhalan johtamasta "mörssäriketjusta." Kyllä meinaan melkoista hurlumheitä pidettiin Ilveksen päädyssä kolmannessa erässä. Vanhatalo on löytänyt jotain uutta potkua luisteluunsa, mutta Moilanen & Rauhala kavereina niin oli kyllä semmosta vanhanliiton fyysistä menoa, jossa laidat rytisi ja äijät oli kumossa. Ai että minähän tästä ihan meinaan syttyä. Morley on kyllä nappiosuma kaikella sillä, mitä osaa tuolla kentällä tehdä. Aivan kerta kaikkiaan sydän meinaa pakahtua, kun pitkästä aikaa meillä on ykkössentterin tasoinen kaveri, joka kyllä kestää vertailun kaikkiin kilpailijoihin. Tekee kavereista vieressään myös parempia ja "kokoaan isompi" pelaaja, joka uskaltaa mennä röyhkeästi pieniin väleihin. Silmäkarkkia taas maalin muodossa. Peltola nyt lienee selvä tässä kohtaa. Pitäskö katsoa jotain pettymystä? En oikeastaan ole mihinkään erityisen pettynyt, mutta Austinilla on vielä hieman hakemista, vaikka paransikin roimasti pelin loppua kohti. Puolustus kokonaisuutena ansaitsee suitsutusta, liikkuvaa ja ilkeää pelaamista omissa, mutta kyllähän lähdetään kuin tykin suusta kun on paikka. Laitetaan vielä lisämaininnat, että hienot veivit rankkareilla Platzerilta ja todella jämäkät rankkaritorjunnat Heljangolta.
Jotain voisi veistellä pelitavasta, mutta tässä vaiheessa kautta se olisi aika turhaa. Ehkäpä pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, miten eri tavalla Tappara nyt pelaa keskialueella. En tiedä, onko tämä johdannainen sentteripelin laadullisesta parantumisesta, mutta todella rohkeaa karvauspeliä uskalletaan siellä pelata. En muista viime vuosina nähneeni, että Tapparan pelaajat tulevat keskialueella ns. lapa pitkällä karvaamaan kiekkoa pois vastustajalta. Muistan enemmänkin niitä tuhansia epämääräisiä tökkäyksiä, kun kiekkoa tökitään sinne ja tänne. Okei, on tuo riskialtista, koska muutamaan kertaan Ilves sai tuollaisen voimakkaan kiekolle riistoon menemisen jälkeen kiekon ja äijähän meni ohitse tilanteesta niin että heilahti. Mutta vastapuolella on se, että erityisesti kolmannessa erässä Tappara riisti Ilveksen hyökkäykset jo keskialueella tuolla tavalla jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.
No miltä maistuu? Takaa ohi. Ai että...joko helpottaa? Huomenna jatketaan! Kokonaisuutena Tapparan meno näyttää lupauksia herättävältä. Erityisesti puolustuspelaamisen kokonaisvaltaisuus tässä vaiheessa kautta on kyllä miellyttävää. Jos kehuin Ilvestä niin eipä tuo Tapparakaan liukuhihnalta antanut Heljankoa haastaa. Ja siis eikö joku syty tälle menolle? Mennään eikä meinata. Odottelun aika on ohi, ja se on hienoa!
Hyvää Juttua, Takas palstalle ja äkkiä. Aimo N
VastaaPoista